Nuorten syrjäytyminen koulutuksesta, työstä ja sosiaalisista suhteista on viime aikoina noussut voimakkaasti julkiseen keskusteluun, mutta nuorilta itseltään ei ole kysytty mitään.
Juha Mikkosen raportissa Syrjäytyä vai selviytyä? kuullaan nuoria itseään pienituloisuuden syistä, seurauksista ja arjen selviytymiskeinoista. Raportti pohjautuu 65 pienituloisen alle 30-vuotiaan nuoren omaelämäkerrallisiin kirjoituksiin. Kirjoitusten kautta hahmottuvat nuorten kokemat köyhyyden syyt, seuraukset ja tilanteen parantamiseksi hyödynnetyt selviytymiskeinot.
Nuoret määrittelivät pienituloisuutensa pääasiallisiksi syiksi perhetaustan, työttömyyden, opiskelun ja äkilliset elämänmuutokset.
En osaa kuvitella tilannetta, jossa voisin olla rauhallisin mielin tulevaisuudesta. Tämän hetkinen työni kestää vain muutaman kuukauden, jonka jälkeen saan taas etsiä uutta paikkaa. Minulla on melkein 4 000 euroa opintolainaa maksettavana ja lähes 500 euron kuukausivuokran asunto. En todellakaan voi kuvitella hankkivani lapsia, vaikka olen parisuhteessa ja haluaisin.
Aineellisten ja sosiaalisten voimavarojen vähyys yhdistyi lukuisiin kielteisiin seurauksiin. Pienituloisuus yhdistettiin ennen kaikkea stressaaviin arjen kokemuksiin, kulutustottumusten muutoksiin, heikentyneeseen koettuun hyvinvointiin ja osallistumismahdollisuuksien rajallisuuteen.
Pärjääminen huolestuttaa
Nuorten omien kuvausten mukaan pienituloisuus aiheuttaa syyllisyyden tunteita ja eristäytymistä. Se on seurausta ympäröivästä kuluttamiseen keskittyvästä elämäntavasta.
Luokkayhteisöissä nämä asiat selviävät, mutta usein lapsi koittaa salata sitä. Hän tajuaa jo varhain miten suuri merkitys rahalla on, ja kuinka se määrittelee muiden suhtautumista. Hän katsoo leluja, joita kavereilla on. Muilla on uudemmat kännykät ja hienommat vaatteet; hänellä itsellään ei ehkä ole laisinkaan puhelinta ja hänen vaatteensa ovat kirpputoreilta.
Muita nuorten kuvaamia sosiaalisia seurauksia olivat kielteiseksi koettu riippuvuus toisten ihmisten tuesta, syrjinnän kokemukset ja heikosta taloudellisesta tilanteesta välillisesti seuranneet riidat ja muut ihmissuhdevaikeudet. Lukuisissa omaelämäkerrallisista kirjoituksissa kuvattiin arvottomuuden tunteita ja huolta tulevasta pärjäämisestä yhteiskunnassa.
Tuttu kutsui eilen kahvioon, mutta minulla ei ollut varaa teehen. Tuntuu ikävältä käydä paikoissa, joissa muut ostavat jotain. Tuntuu, että ympäröivä maailma saa aikaan tarpeen sisustaa, ostaa uusia vaatteita, kodin elektroniikkaa ja ylipäänsä kuluttaa.
Omaelämäkerralliset tekstit kuvasivat kuitenkin myös aktiivisia oman elämänsä haltuun ottaneita nuoria. Lukuisat alle 29-vuotiaat kirjoittajat uskoivat parempaan tulevaisuuteen, jota tavoiteltiin ennen kaikkea kouluttautumisen kautta.
Elämän virrassa toiset kelluvat korkealla ja toiset vähän syvemmällä. Tärkeintä veden alle jouduttaessa on pidättää hengitystä ja olla joutumatta paniikkiin. Ne jotka eivät osaa uida, hukkuvat. Minä olen oppinut uimaan.
Kursivoidut otteet ovat nuorten omista kirjoituksista. Koko raporttiin pääset tästä linkistä
uutiskirje 
