Teollisuuden palkkanormi soveltuu myös Suomen työmarkkinoille
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen suosittelee vahvasti Ruotsin työmarkkinamallin mukaista teollissuusopimusta myös Suomeen.
– Se soveltuisi meille erittäin hyvin. On syytä pitää myös työmarkkinapolitiikan keinoin huolta siitä, ettei teollisuus näivety.
Ruotsissa keskitetty tulopolitiikka tuli tiensä päähän 1980-luvun lopulla, parikymmentä vuotta ennen Suomea. Monien hankalien vaiheiden jälkeen Ruotsin työmarkkinapolitiikassa lähdettiin hakemaan uutta vakautta ja ennen kaikkea turvaamaan teollisuuden kilpailukykyä teollisuussopimuksella (Industriavtal).
Teollisuus tunnustettiin ruotsalaisen hyvinvoinnin perustaksi. Teollisuuden työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen solmima teollisuussopimus on asettanut normin muille palkkaneuvotteluille vuodesta 1997 lähtien.
Vaikea toteuttaa
Vartiainen pelkää, ettei teollisuuden tunnustaminen työmarkkinoiden edelläkävijäksi suju meillä yhtä helposti kuin Ruotsissa.
– Suljetun sektorin ammattiliitoilla on Suomessa korostetun hyvä neuvotteluasema.
Ruotsissa suljettu sektori ei voi Vartiaisen mukaan ajaa läpi liian kovia vaatimuksia, sillä siitä seuraisi Ruotsin keskuspankin rangaistus korkeampien korkojen muodossa.
Emu-Suomessa asia on Vartiaisen mukaan toisin, vastaavaa hillitsijää ei ole. Korkotason asettava Euroopan keskuspankki ei ryhtyisi reagoimaan toilailuun yhden maan työmarkkinoilla.
Vartiainen korostaa, ettei pitkällä aikavälillä ole kuitenkaan kenenkään etu saattaa teollisuutta vaikeuksiin, ei myöskään suljetun sektorin.
Vallitsevat talousteoriat perustuvat käsitykselle, että viennistä riippuvaisen maan hyvinvointi nojaa teollisuuteen ja erityisesti vientiteollisuuteen. Sen menestys on kytköksissä kilpailukykyyn ja tuottavuuskehitykseen.
Vartiaisen mielessä ei ole epäilystäkään siitä, että kansainväliselle kilpailulle avoimen sektorin tulee olla työmarkkinoiden palkkajohtaja.
– Teollisuuden menestys takaa, ettei Suomi joudut samoihin vaikeuksiin, joissa nyt ovat Kreikka ja Espanja.
Uusi teollisuussopimus
Ruotsin teollisuussopimuksen lähtökohtana on ollut, että Ruotsin teollisuuden palkat nousevat muun läntisen Euroopan tahdissa, ei kuitenkaan enempää.
Nimellispalkankorotukset ovat teollisuussopimuksen kaudella pienentyneet, mutta reaalipalkat kasvaneet. Työllisyysaste on noussut ja lisäksi työaikaa on lyhennetty viikon verran.
Kaikki eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä.
Teollisuussopimus hajosi vuonna 2010, kun työnantajaliitoista suurin, Teknikföretagen irtosi siitä. Se sai seuraajia myös ammattiliitoista.
Työnantajajärjestö oli pettynyt siihen, ettei teollisuussopimus sen mielestä turvannut riittävästi teollisuuden kilpailukykyä.
Palkansaajat protestoivat teollisuussopimusta tasa-arvosyistä ja palkankorotusten kutistamisesta. Lisäksi teollisuussopimuksen katsottiin heikentävän Ruotsin ammatillisen keskusjärjestön LO:n voimaa koordinoida työmarkkinapolitiikkaa.
Tarve järjestäytyneeseen työmarkkinapolitiikkaan ei kuitenkaan Ruotsin maalta kadonnut mihinkään ja uusi teollisuussopimus solmittiin vuonna 2011.