Kreikan uusimmasta tukipaketista löytyi sopu euroryhmässä varhain tiistaina aamuyöstä. Kätilönä synnytyksessä oli kansainvälinen valuuttarahasto IMF.
Neuvotteluissa mukana ollut valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) korostaa, että ratkaisu oli Suomen kannalta siinä mielessä hyvä, että se ei tuo sanottavasti lisärasituksia. Ratkaisu on itse asiassa jatkoa jo edellisen keskustavetoisen hallituksen aloittamalle Kreikka-tuelle.
Kreikka saa 40 miljardin euron velat anteeksi vuoteen 2020 mennessä. Se tapahtuu lähinnä lainojen korkoja alentamalla ja maksuaikaa pidentämällä. Uutta lainaa ei nyt myönnetty. Aikaa on siis seitsemän vuotta, ja paljon täytyy Kreikan itsensäkin tehdä. Sen on saatava verotuksensa kuntoon, käytävä tosissaan korruption ja harmaan talouden kimppuun.
Ajanjakson loppuvuosien kehityksestä kukaan ei tosin juuri nyt pysty sanomaan mitään varmaa, kun ensi vuosikin näyttää talouden osalta hyvin utuiselta.
Uusi Kreikka-paketti auttaa välittömästi Kreikkaa, mutta ei vielä – valitettavasti – riitä nostamaan sitä pinnalle syvästä talouden suosta. Edessä voi jossain vaiheessa olla todellinenkin velkasaneeraus.
Ratkaisuun liittyy myös runsaasti erilaisia ehtoja Kreikalle. Niitä on vaatinut ennen muuta IMF ja ne näkyvät ja tuntuvat tavallisten kreikkalaisten arkipäivässä.
Edelleenkin voidaan myös kysyä, ovatko kaikki asetetut velanhoitotavoitteet realistisia toteuttaa.
Suomen osalta tehty ratkaisu etenee ensin eduskunnan suureen valiokuntaan ja sieltä suureen saliin. Eduskunnassa tämän paketin hyväksyminen tuskin saa aikaan yhtä kiivasta keskustelua kuin aiemmat paketit, vaikka varsinkin oppositio löytää ehkä helpostikin omat kritiikin kohteensa. Keskustan johto tosin kommentoi syntynyttä pakettia varsin maltillisesti toisin kuin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, joka ei löytänyt – odotetusti – siitä mitään hyvää.
uutiskirje 
