Urheiluseuroissa tehdään valtavasti vapaaehtoista nuorisotyötä. Talkootyö ei kuitenkaan riitä, vaan vanhemmat joutuvat entistä useammin kaivamaan kuvetta ja harrastus vaatii aina vain enemmän rahaa.
Monen lahjakkaankin lapsen ja nuoren urheiluharrastus on katkennut siihen, että perhe ei yksinkertaisesti pysty maksamaan erilaisia harrastukseen liittyviä maksuja. Nyt jo miltei kolmasosa perheistä ilmoittaa, että maksut ovat esteenä lasten harrastamiselle.
Kehityssuunta on ilman muuta väärä. Asialle pitää tehdä jotakin. Jos kansallisesti halutaan menestystä urheilussa myös huipputasolla, niin voimavaroja on lisättävä nimenomaan seuratasolla. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oltava tasavertaiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja urheilua.
Opetus-ja kulttuuriministeriö aikoo omalta osaltaan helpottaa tilannetta. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki esitti tiistaina, että urheiluseuroille jaetaan suoraan ensi vuonna yli miljoona euroa nykyistä enemmän seuratukea tätä varten.
Jos eduskunta esityksen hyväksyy, niin päätökset seuratuesta tehdään tästä lähtien opetusministeriössä eikä järjestöissä. Muutoksella pyritään vaikuttamaan siihen, että yhteiskunnan liikuntatuki kohdistuu ruohonjuuritason toimintaan.
Seuratuella halutaan hillitä kustannuksia ja sitä saa käyttää vaikka valmennuspäällikön palkkaamiseen. Monet kunnathan ovat rahapulassaan vähentäneet tukeaan liikunnalle ja myös nostaneet eri liikuntapaikkojen vuokria.
Samaan aikaan kun lasten ja nuorten liikuntatoiminta horjuu rahapulassaan, huippu-urheilun muutosryhmä kehtaa vaatia tukensa kaksinkertaistamista eli lähes 15 miljoonan euron lisäystä Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön kautta ohjattavaan rahoitukseen.
Noita miljoonia ei tässä taloustilanteessa löydy mistään eikä ole syytäkään. Huippu-urheilua tuetaan jo nyt monin eri tavoin yhteiskunnan varoista. Huippu-urheilu toki voi tarvita lisärahoitusta, mutta pyytäjien on syytä suunnata katseensa yksityisiin sponsoreihin.
uutiskirje 
