Aave liikkuu Italian yllä, niljakas ja kiero aave. Silvio Berlusconi on noussut lyhytaikaisesta poliittisesta kuolemastaan ja käy taas vaalikampanjaa.
Lankeaako Italia vielä kerran kohotusleikkauksilla kaunistellun muumion houkutuksiin? Se ratkeaa tänään sunnuntaina ja huomenna maanantaina pidettävissä parlamenttivaaleissa.
Mielipidetiedustelut ovat Italiassa kiellettyjä kaksi vaaleja edeltävää viikkoa. Siksi tuoreimmat gallupit ovat perjantailta helmikuun 8. päivältä.
Berlusconi ostaa nykyään äänet tukkukaupasta.
Siihen saakka trendi oli koko alkuvuoden sama. Berlusconin oikeistokoalitio otti jatkuvasti kiinni Pier Luigi Bersanin johtamaa keskustavasemmiston liittoutumaa.
Gallupit heittelivät paljon, mutta keskimäärin Bersanin koalition kannatus liikkui helmikuun alkupäivinä 33–36 prosentin haarukassa. Berlusconin porukalle näytettiin lukemia 27 prosentista reilusti yli 30:een.
Koomikko Beppe Grillon protestiliike mittautti 11–18 prosentin lukemia. Teknokraattihallituksen pääministerin Mario Montin keskustaoikeistolainen koalitio sai tasaisemmin 12–15 prosenttia.
Vasemmiston Kansalaisvallankumous-koalitio sai yleisimmin 4–5 prosenttia. Lukuisa joukko muita yrittäjiä keräsi yhteensä vain pari prosenttia.
Vaalitavalla iso rooli
Alahuoneen vaalit ratkaisee suoraan se, kumpi kahdesta kärkiliittoutumasta saa enemmän ääniä. Tämän takaa Berlusconin vuonna 2005 säädättämä vaalilaki.
Ykköseksi pääsevä koalitio saa automaattisesti vähintään 340 paikkaa. Paikkamäärä riittää yksinkertaiseen enemmistöön eli noin 54 prosenttiin 630-jäsenisen alahuoneen paikoista.
Loput paikat jaetaan suhteellisen vaalitavan mukaisesti muille.
Lisäksi käytössä on kolme äänikynnystä. Koalition on saatava vähintään 10 prosenttia äänistä. Koalitioiden ulkopuolella oleville puolueille äänikynnys on 4 prosenttia ja koalitioiden sisällä puolueille 2 prosenttia.
Vaikka Bersanin liittoutuma löisikin Berlusconin alahuoneen vaaleissa, ei peli ole sillä selvä. Samaan aikaan valitaan edustajat myös 315-paikkaiseen senaattiin, ja periaatteessa senaatti on tasavertainen lainsäätäjä.
Senaatin vaalit ratkeavat erikseen kullakin Italian 20 alueesta. Jokaisella alueella eniten ääniä saanut ryhmä saa vähintään 55 prosenttia paikoista. Äänikynnykset ovat korkeampia kuin alahuoneen vaaleissa.
Näissä vaaleissa vaa’ankielinä ovat Lombardia ja Sisilia. Jos Berlusconi liittolaisineen onnistuu senaatin vaaleissa, hän pystyy lyömään kapuloita rattaisiin, vaikkapa mediaomistuksiinsa ja oikeusjuttuihinsa liittyvissä asioissa.
Bersani ja Vendola
Vaalijärjestelmä ajaa puolueita hakeutumaan koalitiosopimusten allekirjoittajiksi. Siksi koalitiot ovat usein aika monenkirjavia.
Pier Luigi Bersanin koalition virallinen nimi on Italia. Bene Comune (Italia. Yhteinen hyvä). Koalition ylivoimaisesti tärkein osa on Demokraattinen puolue (PD), joka yksinään saa gallupeissa noin 30 prosentin kannatuksen.
Suuri osa PD:n ydinjoukosta – myös Bersani – on yhä lähtöisin vanhasta Italian kommunistisesta puolueesta (PCI). PD:n nykyinen aatteellinen kirjo levittäytyy sosialidemokratiasta katolisen keskustan kautta liberaaleihin.
Koalition toiseksi suurin ryhmä on PD:tä vasemmistolaisempi Sinistra Ecologia Libertà (Vasemmisto Ekologia Vapaus eli SEL), jolla on muutaman prosentin kannatus. Puolue syntyi 2009.
SEL:iä johtaa Nichi Vendola. Vendolan henkilökohtaista karismasta kertoo jotain se, että avoimesta homoseksuaalisuudestaan huolimatta hän on noussut konservatiivisen eteläitalialaisen Apulian maaherraksi.
Bersanin koalitioon kuuluu omalla listallaan myös toinen homoseksuaali yllättäjä etelästä, viime vuonna Sisilian maaherraksi valittu Rosario Crocetta.
Lisäksi Yhteiseen hyvään kuuluvat Sosialistinen puolue, Demokraattinen keskusta sekä alueelliset puolueet Piemontesta ja Etelä-Tirolista.
Montista liittolainen?
Jos Bersanin koalitio voittaa, se jatkaa pitkälti Montin virkamieshallituksen linjoilla. Tämä tarkoittaa paitsi Berlusconin jälkien siivoamista myös niin sanottuja kipeitä etujen leikkauksia Italian eurokunnon parantamisen nimissä.
Montin koalitio – viralliselta nimeltään Con Monti per l’Italia (Montin kanssa Italian puolesta) – onkin Bersanin luonnollinen liittolainen, jos sellaista tarvitaan. Kumpikin edustaa linjaa, jota EU:ssa tavataan nykyään nimittää ”vastuulliseksi”.
Senaatin vaalitulos voi hyvinkin aiheuttaa tarpeen liittoutumiseen. On myös arveltu, että Bersani saattaa voittaessaan ottaa joka tapauksessa Montin valtiovarainministeriksi.
Suurin este yhteistyön tiellä on Vendola, jolle yhteistyö Montin kanssa ei kelpaa, eikä Montille kelpaa Vendola.
Monti itse ei ole ehdolla vaaleissa, sillä hän on yksi Italian viidestä elinikäisestä senaattorista.
Montin koalitioon kuuluva Scelta Civica (Kansalaisten valinta) perustettiin vaaleja varten Montin tukipuolueeksi. Sen johtoon kuuluu Ferrari-pomo ja entinen Italian työnantajaliiton johtaja Luca Cordero di Montezemolo.
Keskustaunioni (Unione di Centro) kerää lähinnä kristillisdemokraatteja. Tulevaisuus ja vapaus (Futuro e Libertà) on uusfasistien johtajasta maltilliseksi oikeistolaiseksi muuntautuneen Gianfranco Finin puolue.
Vatikaanikin on ilmaissut kannatuksensa Montille.
Berlusconi myy unelmia
Silvio Berlusconin liittoutuman virallinen nimi on Keskustaoikeiston koalitio. Siinä myydään poliittista hevosenlihaa naudanlihan nimellä, koska koalitiolla on kovin vähän tekemistä keskustan kanssa.
Tärkein osa on Berlusconin oma puolue Il Popolo della Libertà (Vapauden kansa eli PdL), jonka kannatus on pyörinyt parinkymmenen prosentin vaiheilla.
Toiseksi suurin on muukalaisvastainen Pohjoisen liitto (Lega Nord), joka on pikemminkin äärioikeistolainen kuin oikeistopopulistinen. Puolue on gallupeissa saanut 5–6 prosenttia.
Lisäksi koalitioon kuuluu kuusi muuta ryhmittymää, muun muassa äärioikeistolais-nationalistiset Oikeisto (La Destra) ja Italian veljet (Fratelli d’Italia).
Berlusconi itsekin on vienyt kampanjateemojaan entistä oikeammalle. Hän on myös rajusti hyökännyt Euroopan unionia ja erityisesti Saksaa vastaan.
Berlusconin näyttävin tempaus on lupaus, että jos hän voittaa vaalit, niin Montin hallituksen säätämä kiinteistövero peruutetaan ja vieläpä jo maksetut verot maksetaan takaisin.
Berlusconi tehosti lupaustaan lähettämällä tällä viikolla miljoonille vaa’ankielialueiden kansalaisille virallisen näköisen kirjeen, jossa pyydettiin valitsemaan, haluaako kansalainen kiinteistöveron palautuksen pankkitililleen vai postiosoituksena.
Tätä voisi pitää äänten ostamisena tukkukaupasta.
Berlusconi on sanonut tyytyvänsä vaalivoiton jälkeen valtiovarainministerin salkkuun. Koalition pääministeriehdokas on PdL:n puheenjohtaja Angelino Alfano.
Joidenkin arvioiden mukaan paavin eroilmoitus saattoi haitata Berlusconin kampanjaa, koska se vei mediahuomiota häneltä.
Vasemmisto kynnyksen rajalla
Myös vasemmalle on muodostettu kirjava koalitio, nimeltään Kansalaisvallankumous (Rivoluzione Civile eli RC). Tärkein osa on PCI:n lakkauttamisen yhteydessä perustettu Rifondazione Comunista (Kommunismin uudelleenperustaminen).
Koalition kärkiehdokas on kuitenkin korruptionvastaisena tuomarina mainetta saanut Antonio Ingroia, jonka taakse on perustettu liike Kansalaistoiminta (Azione Civile).
Korruptionvastaisuus on koalition hallitseva teema. Koalitioon kuuluu jo 1990-luvulla politiikkaan siirtyneen tutkintatuomari Antonio Di Pietron puolue Arvojen Italia (Italia dei Valori), joka Euroopan tasolla kuuluu keski- ja liberaaliryhmien ALDE:en.
Lisäksi RC:hen kuuluu joukko muita vasemmistolaisia, vihreitä ja korruptionvastaisia ryhmiä.
RC:n ehdokkaat ovat kaikki yhteisellä listalla, joten sen olisi ylitettävä puolueita koskeva neljän prosentin äänikynnys. Gallupien valossa se on siinä ja siinä.
Yllättääkö Grillo?
Vaalien arvaamattomin kortti on koomikko Beppe Grillon perustama protestipuolue Viiden tähden liike (Movimento 5 Stelle eli M5S). Se keräsi viime vuoden paikallisvaaleissa useissa kaupungeissa 10–20 prosentin kannatuksen.
Grillo on enenevässä määrin flirttaillut oikeistopopulististen ja muukalaisvastaisten teemojen kanssa. M5S:n linja on kuitenkin vaikeasti määritettävissä – eikä sillä Grillon mukaan olekaan linjaa.
Tutkimuksessa 32 prosenttia M5S:n äänestäjistä piti itseään vasemmistolaisena, 29 prosenttia oikeistolaisena.
Grillo perusti liikkeensä kolme vuotta sitten sosiaalisessa mediassa. Hän on Italian ylivoimaisesti seuratuin twiittaaja. Sen sijaan televisiossa hän kieltäytyy esiintymästä.
Grillo kampanjoi, mutta ei itse ole ehdokkaana. Grillon teemoihin kuuluu EU:n ja erityisesti euron vastaisuus.
Grillon kampanjatilaisuudet vetävät väkeä, joka on pohjattoman tympääntynyt Italian korruptoituneeseen ja nepotistiseen eliittiin, jota Grillo kutsuu kastiksi.
Grillon nousua voivat vauhdittaa tuoreet talousskandaalit Finmeccanicassa ja Enissä sekä Monte dei Paschi di Siena -pankissa. Pankkiskandaali kirpaisee Bersania, koska tätä Italian kolmanneksi suurinta pankkia on pidetty Demokraattista puoluetta lähellä olevana.
Epäluottamus kaikkea vakiintunutta politiikkaa, mediaa, pankkeja ja liike-elämää kohtaan on syvää. Jos pettynyt väki lähtee sankoin joukoin uurnille, M5S:stä voi tulla todellinen yllättäjä, jolle edes 20 prosenttia ei ole kannatuksen katto.
”Avaamme parlamentin kuin tonnikalapurkin”, sanoi Grillo kampanjoidessaan.
uutiskirje 
