Jääkiekko on Suomen seuratuin urheilulaji. Suomalaiset pärjäävät myös kansainvälisillä kentillä niin yksilöinä kuin joukkueenakin. Maailmanlaajuisesti lajin harrastajia tosin on aika vähän. Huippumaita on vain puolisen tusinaa.
Suomalaisessakin jääkiekossa liikkuvat suuret rahat. Seurojen pyörittäminen on isoa bisnestä. Viime päivät kuitenkin ovat valitettavasti jälleen kerran osoittaneet, että kaikki ei lajissa ole kunnossa. Jääkiekon duunareiden eli itse pelaajien työturvallisuus on rempallaan.
Jääkiekkoon kuuluvat pelin olennaisena osana taklaukset. Lähtökohtana kuitenkin on, että ne ovat turvallisia. Kontaktipelissä voi toki aina jotakin sattua. Kaksinkamppailutilanteissa on kuitenkin noudatettava niin pelin virallisia kuin kirjaamattomiakin sääntöjä. Vastustajaa ei saa tahallaan vahingoittaa. Joiltakin pelaajilta tämä näyttää unohtuneen.
Selvää näyttöä siitä ei ole, että taklauksia olisi tehty suoraan vahingoittamistarkoituksessa. Viitteitä siihen suuntaan tosin on, että epäurheilijamainen käskyttäminen olisi tullut Suomenkin kaukaloihin. Tappelut ja epäreilut taklaukset pitää karsia pois. Se on alan organisaatioiden ja SM-liigan päättäjien tehtävä. Koko laji kärsii ylilyönneistä ja vääränlaisesta asennoitumisesta peliin.
Kaukaloissa on tapahtunut aivan liian paljon vakavia loukkaantumisia myös normaaleissa pelitilanteissa. Ainakin osasyy tähän on, että Hartwall-areenaa lukuunottamatta, muissa kaukaloissa on edelleenkin käytössä joustamattomat suojapleksit. Kun niihin lyö päänsä, on kuin törmäisi betoniseinään.
Jääkiekossa pyörivät niin suuret rahat, että isoa lovea tuottoihin ei synny, jos kaukalot laitetaan pleksien osalta kuntoon. Jos asia ei muuten etene, onko työsuojeluviranomaisten puututtava asiaan?
Huippu-urheilijoiden kattojärjestö liittyi viime syksynä osaksi SAK:ta. Kattojärjestö kokoaa yhteen eri lajien huippu-urheilijoita ja mukana on muun muassa jääkiekkoilijoita edustavat yhdistykset.
Pitäisikö SAK:n ryhtyä toimiin, jotta pelaajien työturvallisuus saataisiin kohdalleen?
uutiskirje 
