Keski-Suomen museossa Jyväskylässä avautui perjantaina Jaakko Valon taidenäyttely. joka on saanut nimekseen Pieni historia. Näyttelyn teema on jotain muuta, kuin taiteilijalta on totuttu näkemään.
– Olen tehnyt lukuisia näyttelyitä meidän ihmisten suurimmasta typeryydestä: sodankäynnistä, asevarustelusta ja militarismista. Pieni historia -näyttely kertoo juuri vastakkaisista, rakentavista asioista: työstä, arjesta, vähän juhlastakin, välittämisestä ja huolenpidosta. Jokaisessa ihmissuhteessa ja perheessä on varmasti omat kipupisteensä ja ongelmansa. Hyvät asiat ja muistot nousevat kuitenkin keskiöön ajatellessani lapsuuteni perhettä, Valo sanoo.
Kaikki Pieni historia -näyttelyn teokset liittyvät taiteilijan lapsuuden nelihenkiseen perheeseen.
– Minulla on ollut aina voimakas kokemus ihmisten samanlaisuudesta. Katsellessani ihmistä voin kuvitella näkeväni hänen sisällään kaikki maailman ihmiset. Ajattelen asiaa paradoksaalisesti: mitä yksityisempään katseeni ja tuntemukseni keskitän, sitä universaalimmista asioista uskon pystyväni teosteni kautta puhumaan.
Jyväskylässä jo 70-luvulta lähtien vaikuttaneen Valon molemmat vanhemmat olivat syntyjään vuoden 1927 kaustislaisia.
– Äitini teki nuoresta tytöstä alkaen työtä ensin postissa ja myöhemmin verotoimistossa. Pisimmän osan työurastaan hän teki toimistotyötä kunnan sosiaalitoimistossa. Isäni sai muurarin oppinsa isältään ja vanhemmalta veljeltään jo nuorella iällä. Viimeiset 25 vuotta työajastaan hänellä ja hänen kahdella ystävällään oli rakennusurakointiliike; isä teki muurarintöitä eläköitymiseensä saakka.
Muistoista merkityksellistä pääomaa
Vuonna 1954 syntyneen Jaakko Valon kolme vuotta vanhempi Mikko-veli harrasti lapsena ja nuorena yleisurheilua, jalkapalloa ja musiikkia. Sen sijaan Jaakko-pojan mielipuuhat viittasivat jo lapsena tulevaan työuraan.
– Enemmänkin taisin piirtää ja maalata vesiväreillä. Minulla oli veljeni kanssa kuitenkin yksi yhteinen ja tärkeä harrastus: mäkihyppy. Kummankaan rohkeus ei sitten myöhemmin riittänyt isompiin mäkiin. Pienistä jokirantojen hyppyrimäistä on jäänyt joka tapauksessa ikuinen kiinnostus lentämisen uljaaseen lajiin.
Lapsuuden voimakkaat tunne-elämykset ja muistot, luontoretket, joulunvietot tai vaikkapa huikeat muistikuvat lentolehtisten taivaalta satamisesta juhannuksen alla ovat Valolle merkityksellistä pääomaa myös taiteilijana.
Katson lähelle, näen kauas
Näyttelyn tekemistä Valo oli ajatellut jo viimeiset kymmenen vuotta.
– Vanhempieni kuolemat peräkkäisinä vuosina 2009 ja 2010, sekä lapsuuskodin tyhjennys vaikuttivat varmaankin siihen, että teokset alkoivat rakentua lopulliseen muotoonsa. Näyttelystä taisi muodostua surutyöni kautta ennen kaikkea kunnianosoitus tavallisen hyville vanhemmillemme ja heidän työlleen.
Ajatellessaan lapsuuden perhettään, Valo uskoo sen avulla pystyvänsä nyt näkemään tarkemmin ja kauemmas.
Pieni historia 16.3.–14.4. Keski-Suomen museo, Jyväskylä. Näyttely koostuu esineteoksista, valokuvista ja maalauksista.
uutiskirje 
