Urho Kekkosen museon Tamminiemen Café Adjutantissa avattiin keskiviikkona Rosa Liksomin näyttely Presidentti – kohtauksia presidentti Kekkosen elämästä. Näyttelyssä on viitisenkymmentä Liksomin maalausta ja posliiniteosta, jotka kertovat tarinaa Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen elämästä ja toiminnasta. Mukana ovat Lapin hiihtoreissut, Neuvostoliiton Kostamus-hanke ja ETYK.
Presidentti on jatkoa Rosa Liksomin vuoden 2004 Finlandia-näyttelylle, joka esitteli Suomen historian käännekohtia tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden, poliitikkojen ja merkkihenkilöiden kautta. Näyttelyn käsikirjoituksen on tehnyt vuonna 2012 edesmennyt tietokirjailija Risto Kautto.
Jakolinja kotona
Rosa Liksomille näyttelyn lähtökohta oli hänen isänsä Kalevi Ylävaaran ottama valokuva. Siinä Kekkonen on ensimmäisellä presidenttikaudellaan Pellon maatalousnäyttelyssä Ylävaarojen Kerttu-lehmän ja Liksomin äidin seurassa.
Rosa Liksom kasvoi isossa perheessä, joka jakaantui Kekkos-vastaisiin ja Kekkos-myönteisiin.
– Tämä ristiriita on ollut läsnä koko elämäni ajan ja hyvin hedelmällinen lähtökohta tähän aiheeseen.
Jakolinja meni niin, että isä oli kekkoslainen ja enot Kekkosta vastaan.
– Kekkosen puolesta argumentti oli se, että vaikeina aikoina hän selviytyi hyvin, nimenomaan ulkopolitiikassa. Argumentti Kekkosta vastaan oli ”ryssän perseennuolija”. Jako koski lähes aina ulkopolitiikkaa eli suhdetta Neuvostoliittoon.
Energisoiva Kekkos-vastaisuus
Kotona keskustelu Kekkosesta alkoi heti, jos hän oli uutisissa.
– Tätä tapahtui välillä päivittäin, kun oli tiukkoja tilanteita.
Nyt kaikki vuosikymmeniä jatkuneeseen kiistaan osallistuneet ovat kuolleet. Viimeinen Kekkos-vastaisista kuoli muutama vuosi sitten 96-vuotiaana. Liksomin kokemuksen mukaan Kekkos-vastaisuus oli monelle energiaa antava voima.
Ihmisenä mielenkiintoinen
Omaa suhdettaan Kekkoseen Liksom kuvaa hieman humoristiseksi, ilkikuriseksi ja kunnioittavaksi. Kekkosta hän ei koskaan tavannut, mutta osallistui punkkarina tämän hautajaisiin. Vuonna 1900 syntynyt Urho Kekkonen kuoli 1986.
Valmista kuvaa Kekkosesta hänellä ei ole vieläkään.
– Se muuttuu koko ajan. Arkistoja avataan ja Kekkosen lähipiiri on kirjoittanut kirjoja. Koko ajan ilmestyy Kekkosen aikaa käsitteleviä uusia tutkimuksia ja muisteluksia. Toivottavasti kuva säilyy monipuolisena.
Liksomille pääasia on lähestyä Kekkosta mielenkiintoisena ihmisenä.
Seura- ja huumorimies
Rosa Liksom uskoo, että olisi pitänyt Urho Kekkosesta, jos olisi ollut hänen miniänsä.
– Minulle on välittynyt hänestä kuva hyvänä seuramiehenä ja mikä olisi sen ihanampi appiukko kuin hyvä seuramies? Hän oli myös huumorimies. Minulla ei ole sellaista kuvaa, että hän olisi ollut kotioloissaan mikään jäykistelijä.
Kekkonen oli Rosa Liksomin mielestä siinäkin mielessä mahtava tyyppi, että häneen voi projisoida monenlaisia tunteita. Äkkiseltään persoonan runsaudessa Kekkosen rinnalle ei nouse muita nimiä kuin Tarja Halonen.
En elänyt Kekkosslovakiassa
Ihminen Kekkosen lisäksi näyttelyssä painottuvat hänen suhteensa itään ja länteen. Oman seinänsä on saanut Kostamus-projekti. Posliinitöissä Liksom on kuvitellut Kekkosen puolisolleen Sylville tuomia lahjoja.
Vuonna 1958 syntyneenä Rosa Liksom kasvoi aikuiseksi Suomessa, jossa presidentit olivat kekkosia. Jälkeenpäin hän on lukenut, että Suomi oli silloin ahdistava paikka.
– Minä en huomannut eläväni missään Kekkoslovakiassa, maassa jossa olemisen mahdollisuudet olisivat olleet erittäin kapeat. Kyllä minä elin ihan normaalia elämää Kekkosen aikanakin.
Näyttely Presidentti 15.12. saakka Urho Kekkosen museo Tamminiemi, Helsinki.
uutiskirje 
