Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen ilmoitti keskiviikkona eroavansa eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtajan tehtävästä, vaikka olikin juuri edellisenä päivänä saanut ”synninpäästön” seitsemältä eduskuntaryhmältä.
Kaikkosen eroa vaati perussuomalaisten eduskuntaryhmä, jonka mielestä ehdollisen vankeustuomion saanutta Kaikkosta pitää kohdella vähintään samalla tavalla kuin perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa, joka saatuaan sakkotuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan joutui luopumaan hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta.
Vaikka eduskuntaryhmien selvä enemmistö ei vaatinutkaan Kaikkosta eroamaan, niin perussuomalaisten käynnistämä prosessi ja vertailu heikensivät jo sinänsä Kaikkosen asemaa ja nakersivat hänen luottamustaan merkittävän valiokunnan varapuheenjohtajana. Ilmeisesti moraalinen paine erota kävi Kaikkoselle itselleen liian kovaksi.
Kaikkonen teki oikean ratkaisun, kun hän yön yli nukuttuaan päätti erota varapuheenjohtajan paikalta. Mitään muodollista estettä hänen jatkamiselleen ei sinänsä olisi ollut, koska tuomio ei liittynyt valiokuntaan tai siellä käsiteltäviin asiakokonaisuuksiin.
Perussuomalaisten tekemää vertailua Kaikkosen ja Halla-ahon välillä voikin pitää tarkoitushakuisena, sillä Halla-ahon tuomio sekä hänen arvosteluryöppynsä korkeinta oikeutta kohtaan liittyivät suoraan valiokunnan puheenjohtajuuteen.
Kaikkosen olisi itse pitänyt luopua tehtävästä jo heti tuomion saatuaan. Silloin olisi jäänyt tämäkin perussuomalaisten pisteiden keruureissu näkemättä ja kansanedustaja olisi itse osoittanut moraalista ryhtiä.
Jos Kaikkonen olisi jatkanut varapuheenjohtajana, kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin se olisi synnytetyssä vastakkaisasettelutilanteessa ropissut perussuomalaisten laariin. Todennäköisesti puolueen edustajat pyrkivät nytkin selittämään Kaikkosen eron suurena voittonaan.
Onko näin, jos siltä näyttää?
uutiskirje 
