Muutaman vuoden ikäisestä omaishoidontukilaista huolimatta kuntien omaishoidon tukikäytännöt ovat hämmentävän erilaisia.
Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaaliasiamiehen selvityksen mukaan kuntien välisten käytäntöjen suuret vaihtelut ja äkilliset muutokset kertovat asiakkaiden epävarmasta asemasta ja eriarvoisuudesta.
Selvityksessä ihmetellään joidenkin kuntien ilmeiseltä vaikuttavaa alibudjetointia sekä tukikriteereiden ja palkkioiden uudelleenmäärittelyä ihmetyttää. Selvityksessä kysytäänkin, nauttivatko omaishoidettavat ja omaishoitajat hallintolain mukaista luottamuksensuojaa, jos heidän palvelujaan kerta toisensa jälkeen heikennetään oikeutetuista odotuksista huolimatta?
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan kuntien käytäntöjä omaishoidossa ja palveluasumisen maksuissa yhtenäistetään. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on katsonut, että Suomi rikkoo näissä asioissa Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräystä ikääntyneiden henkilöiden oikeudesta sosiaaliseen suojeluun. Komitea antoi päätöksen Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton tekemään järjestökanteluun, jonka mukaan omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa, koska omaishoidon tuen taso ja saantiedellytykset vaihtelevat kunnittain.
Komitea on katsonut, ettei omaishoidon tuen vaihtelevuus kuntien välillä loukkaa 23 artiklaa, mutta se pitää kuitenkin rikkomuksena sitä, että lainsäädäntö sallii toimintatapojen kautta omaishoitajien asettamisen eriarvoiseen asemaan.
Tukia jätetään hakematta
Heinäkuun alussa voimaan tuleva ns. vanhuspalvelulaki vahvistaa kuntien velvoitteita huolehtia siitä, että iäkkäiden henkilöiden hoito voidaan järjestää omaishoidon tuen turvin. Iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito on toteutettava ensisijaisesti tämän kotona tai muussa kodinomaisessa asuinpaikassa.
Kunnan on myös laadittava suunnitelma toimistaan ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi. Suunnitelman toteuttamiseen on myös osoitettava riittävät voimavarat.
”Toivoa sopii, että huomion kiinnittäminen ikääntyneisiin ei huononna nuorempien omaishoidettavien ja heidän hoitajiensa asemaa. Alkaa näyttää hieman siltä, että kuntalaiset osallistuvat kuntatalouden tasapainottamiseen jättämällä hakematta palveluja, joita tarvitsisivat ja joihin olisivat oikeutettuja. Tiedotus tiukennuksesta tekee tehtävänsä ja tuki jätetään hakematta, kun ajatellaan, että sitä ei kuitenkaan saa”, pohtivat sosiaaliasiamiehet Eija Hiekka ja Hannele Metsäranta selvityksessään.
Palkkiot Kelan vastuulle?
Alhainen omaishoidontuki ei selvityksen mukaan riitä myöskään vastaamaan tarkoitustaan, jos hoito on hyvin sitovaa ja raskasta eikä tuki mahdollista töistä pois jäämistä. Sosiaaliasiamiehet esittävät pohdinnoissaan useita kysymyksiä nykytilasta:
”Onko tutkittu minkä verran omaishoidon säästöt siirtyvät toisiin kustannuksiin ja mikä on kokonaisvaikutus, inhimillisestä puolesta puhumattakaan? Entä mikä on omaishoidon tulevaisuus ja onko siihen mahdollista vaikuttaa? Ovatko ihmiset jatkossa yhtä valmiita huolehtimaan sairaista ja vammaisista omaisistaan kuin esimerkiksi pitkän avioliiton yhdessä eläneet iäkkäät puolisot nykyisin ovat? Voisiko omaishoidon tukea jakaa nykyistä enemmän kuntien ja valtion yhteisvastuulle?”
Sosiaaliasiamiehet arvioivat, että mikäli palkkiot olisivat Kelan vastuulla, tukikäytännöt olisivat todennäköisesti yhdenvertaisemmat ja pysyvämmät. Kunnat puolestaan voisivat silloin huolehtia muusta omaishoidettavien ja hoitajien tarvitsemasta tuesta, vapaiden järjestämisestä ja toiminnan valvonnasta.
Asiakkaiden oikeudellinen asema ja oikeusturvapuutteet mietityttävät sosiaaliasiamiehiä vuosi vuodelta enemmän. Tyytymättömyys viranhaltijoiden tekemiin päätöksiin on lisääntynyt. Niihin kohdistuvia oikaisuvaatimuksia käsiteltiin paikallisissa luottamuselimissä aiempaa enemmän, mutta hyväksyttiin aiempaa vähemmän kun taas hallinto-oikeudessa hyväksyttiin joka kolmas lautakunnan päätöksestä tehty valitus.