Viimeinen sana
Kerrottaessa köyhien päähänpotkimisesta on ennen kaikkea varottava loukkaamasta rikkaiden tunteita. Huomattakoon, että monelle heistä myös tulee paha mieli varsin helposti.
Tämä käy hyvin selväksi aina, kun puhutaan yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Aiheesta riippumatta keskustelu etenee suurin piirtein seuraavasti, esimerkkinä käytän asunnottomuutta.
A: Meillä on täällä aika paljon ihmisiä asunnottomina. B: Vähän nyt ikävästi ilmaisit tuon asian. A: Olenkin siitä aika vihainen. B: Että voisitko nyt pahoitella tuota kärkevyyttäsi. On sitä paitsi hyvin puolueellista puhua asunnottomuutta vastaan. Puhutaan siitä, miten ilmaisusi loukkaa tunteitani.
Selityksiä on pääpiirteissään kahdenlaisia ja ne eroavat toisistaan vain painotukseltaan. Ne kuuluvat: minä olen parempi ja muut ovat huonompia.
Ja sittenhän siitä puhutaan. Ja puhutaan. Ja puhutaan. Alkuperäinen asia hautautuu jonnekin närkästyksen tsunamin ja näennäiskeskustelun alle. Olkoonkin, että ne taisivat olla tosiasiat, jotka loukkasivat.
Ihmisen pitää nimittäin olla melko paatunut, ettei oma etuoikeutettu asema kaivele sitten yhtään. Harva haluaa olla piruuttaan ilkeä tai nähdä itsensä riistäjänä, vaikka toki heitäkin löytyy.
Siksi suurin osa näkee valtavasti vaivaa selittääkseen itselleen ja muille, miksi heille kuuluu enemmän kuin muille. Selityksiä on pääpiirteissään kahdenlaisia ja ne eroavat toisistaan vain painotukseltaan. Ne kuuluvat: minä olen parempi ja muut ovat huonompia.
Ne ovat hyviä ja järkeviä selityksiä, jos niihin uskoo. Toki niihin uskovat pitävät myös itseään hyvinä ja järkevinä ihmisinä. Siksi he, aivan ymmärrettävästi, tuntevat kohtaavansa suurta vääryyttä, kun joku potkaisee jakkaraa. Että mitä ne kunnon ihmisiä kiusaavat, olen ihan hyvä jätkä hei.
Paitsi ettei toista osapuolta kiinnosta pätkän vertaa, miten hyväntahtoisia lähimmäisiä, mukavia seuramiehiä ja -naisia tai mitä tahansa muuta etuoikeutetut ovat. Se johtuu ensinnäkin siitä, etteivät he useinkaan ole kovin kiinnostavia.
Toinen, tärkeämpi syy on kuitenkin se, etteivät henkilöt ylipäänsä ole näissä väännöissä merkittäviä. Etuoikeutettujen asema on pitkälti sattumankauppaa, heidän tilallaan voisi olla melkein kuka tahansa muukin. Sanon ”melkein”, koska on ihmisiä, joiden moraali on niin timanttinen, että sillä leikkaisi lasia kuin voita.
Etuoikeutetut toki edustavat asemaansa, mutta kritiikin kohteena on silti järjestelmä, joka tuottaa törkeän eriarvoisia asemia. Joidenkin vain on vaikea hyväksyä sitä, etteivät he säkenöivine persoonineen olekaan kaiken keskipiste, alku ja loppu.
Saman harhan vallassa etuoikeutetut myös sekoittavat kyökkipsykologian politiikkaan. Siinä kaikki yhteiskunnalliset asiaintilat ovat johdettavissa henkilöiden ominaisuuksista. Näin ollen hyvä asema tarkoittaa sitä, että ihminen on hyvä ja huono sitä, että ihminen on huono. Syy-seuraussuhde on luonnollisesti toisinpäin, matemaattisen tarkasti.
Otetaan toinen esimerkki. Katukorkeakoulun maisteri ilmaisee, että jokainen on vastuussa itsestään ja elämästään. Harhainen ilahtuu: hänkin on sieluntoverini, libertaari!
Tai kääntäen, ikään kuin oikeudenmukaisemmassa yhteiskunnassa ihmiset lakkaisivat kiinnostumasta hyvinvoinnistaan ja omasta elämästään.
Ai niin, siitä paljon vaaditusta puolueettomuudesta. Se on mitä suurimmassa määrin puolueellista. Vääryyksistä vaikeneminen on rikostoveruutta. Toiseksi, ylivalta näyttää aina puolueettomuudelta ja sitä kohtaan esitetty kritiikki puolueellisuudelta. Se on vallan itsesäilytystä.
Sitä on myös ulina kritiikin väärästä sävystä, niin kutsuttu ”tone argument”. Kun itse asia on tarpeeksi kiusallinen, puututaan muotoon tai muuten pahoitetaan mieliä.
Seuratkaa huviksenne, minkä epäkohdan valaisun yhteydessä joku taas ulvahtaa, että enhän minä ole paha. Ja siihen onkin henkilöä tuntematta paha ottaa kantaa, mutta ollaan sitten loogisia loppuun asti.
Ei puhuta naismurhista, koska kaikki miehet eivät lahtaa puolisoitaan. Ei puhuta kännikuskeista, koska selväpäiset autoilijat saattaisivat pahastua. Ei puhuta rasismista, koska rasisti sanoo, ettei ole rasisti ja sitä paitsi, siitäkin tulee paha mieli.
Siispä – älkäämme kertoko köyhyydestä, koska joku hyväosainen voi kokea sen loukkaavana. Ja mitäpä sitä ei tekisi sen eteen, että rikkailla olisi hyvä mieli.
Mitä Sinä ajattelit tänään tehdä sen eteen?
uutiskirje 
