Suomi on yhä maailman kolmanneksi kilpailukykyisin maa! Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? Tänä vuonnakin elinkeinoelämän piiristä on veisattu ihan päinvastaista virttä.
Suomen edellä ovat Maailman talousfoorumin (WEF) tilaston mukaan vain Sveitsi ja Singapore, joista kumpikaan ei ole kovinkaan merkittävä kauppakumppani. Suomen taakse kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa jäävät tärkeistä kauppakumppaneista niin Saksa,Yhdysvallat kuin laskussa oleva Ruotsikin.
Tilanne ei ole uusi. Jo 2000-luvun alkupuolella Suomi otti samassa tilastossa kolmesti peräkkäin kärkisijan. Suomea kiiteltiin silloin samoilla kriteereillä kuin nytkin. Jos WEF:n tilastoja on uskominen, niin nyt Suomeen kannattaa sijoittaa. Ehkä Microsoft onkin saanut ennakkotietoja tutkimuksesta, koska Suomi ei selvästikään ole rapakunnossa.
Vuorineuvos Georg Ehrnrooth vähätteli 2002 Talousfoorumin tuloksia, kun Suomi nousi ykköseksi ja sanoi niiden heijastavan menneisyyden tilannetta. Saattoi hän olla oikeassakin, koska kolmena vuotena peräkkäin kärkimaana ollut Suomi nyt pudonnut kolmanneksi ja päästänyt sellaiset talousmahdit kuin Sveitsin ja Singaporen edelleen.
Talousfoorumi on jo vuosia mitannut pitkän aikavälin kilpailukykyä monilla eri mittareilla. Suomea kehutaan erityisesti talouden ja yhteiskunnan instituutioiden toimivuudesta ja läpinäkyvyydestä, uusien asioiden kehittelystä sekä myös toimivasta terveydenhuollosta ja peruskoulutuksen hyvästä tasosta. Miinuksia foorumi jakaa pienistä markkinoista, heikkenevistä talouden näkymistä sekä työmarkkinoiden tehottomuudesta.
Tulokset riippuvat paljon siitä, millaisia mittareita käytetään. Suomalaisten kannalta on kuitenkin lohdullista, että muutokset niin tämän tutkimuksen tuloksissa kuin niistä tehtävissä johtopäätöksissäkin ovat vuosien saatossa vähäisiä. Suomessa on moni asia edelleen paremmin kuin muualla.
Pitääkö talousfoorumin tutkimusta uskoa? Mittaako se oikeita asioita? Tietääkö foorumi asiat niitä suomalaisia työnantajia paremmin, jotka päivästä toiseen hokevat kuin mantraa, että Suomi on menettänyt kilpailukykynsä ja aina vaan menettää lisää?
Tämäkin tutkimus osoittaa, että silmät kirkkaina ei ainakaan pidä uskoa niitä, joiden ainoa viesti on, että Suomen kilpailukyky rapautuu – ja nyt on urauduttava.