Yhdysvallat on salakuunnellut ilmeisesti yli kymmenen vuoden ajan Euroopan mahtinaisen, liittokansleri Angela Merkelin kännykkää. Berliinin uudehko suurlähetystö on salakuuntelukeskus, jonka kautta Yhdysvallat seuraa kaikkea Saksan hallintokortteleissa tapahtuvaa viestintää. Samanlaisia NSA:n ja CIA:n alaisia valvontayksiköitä Yhdysvalloilla on 19 eurooppalaisessa kaupungissa.
Viime viikolla koolla olleilla EU-johtajilla – joista moni muukin kuin Merkel lienee urkinnan kohteena – oli hyvä tilaisuus lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia vakoilulle loppua sekä sen selvittämistä.
Tuloksena oli kuitenkin vain paheksuntaa ja vaatimuksia luottamuksen rakentamisesta uudelleen. EU-johtajat ovat ilmeisen aidosti loukkaantuneita suurvallan toiminnasta, mutta kontrolloidusti. EU:n ja Yhdysvaltain suhde on vähän niin kuin Sinikka Nopolan Leila ja Rampe -kirjoissa: ei tehdä tästä nyt numeroa.
Ei tehdä tästä nyt numeroa.
Suuret EU-maat tietävät, ettei niiden kannata elämöidä asialla liikaa, koska milloin tahansa julkisuuteen saattaa astua Ranskan tai Saksan oma Snowden, joka paljastaa yksityiskohtia siitä, mikä muutenkin tiedetään: Ranskan DGSE-tiedustelupalvelu pyörittää valtavaa viestiliikenteen urkintaohjelmaa, joka on samantyyppinen kuin Yhdysvaltain NSA:n Prism-ohjelma. Saksan tiedustelupalvelu BND toimii yhteistyössä NSA:n kanssa ja saa siltä aineistoa. Ja niin toimivat ilmeisesti muutkin eurooppalaiset tiedustelupalvelut.
Entinen ranskalainen tiedustelupäällikkö Bernard Squarcini kehotti äsken Le Figaro -lehdessä luopumaan naiiviudesta. Jokainen maa vakoilee myös liittolaisiaan.
”Amerikkalaiset urkkivat myös meidän kaupallisia ja teollisuussalaisuuksia ja me vakoilemme heidän. Oman liiketoiminnan suojelu on kansallinen intressi”, Squarcini opetti reaalipolitiikkaa.
Kannattaa muistaa, ettei Yhdysvallat jäänyt Snowden-paljastuksissa ensimmäistä kertaa kiinni housut kintuissa liittolaistensa kaupallisten salaisuuksien urkinnasta. Jo 1990-luvulla otsikoihin nousi samaisen NSA-viraston Echelon-ohjelma. Yhdessä Britannian, Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kanssa NSA tarkkaili kaikkea Euroopan tietoliikennettä ja muun muassa hankki amerikkalaiselle Boeingille kilpailuetua lentokonekaupoissa.
Euroopan parlamentti teki jopa selvityksen Echelon-vakoilusta, mutta näkyvää vaikutusta asialla ei Euroopan ja Yhdysvaltain suhteisiin ollut. Tälläkin kertaa käynee niin, että paljon porua, mutta vähän villoja.
Angela Merkelin puhelimen salakuuntelu on kuitenkin niin vakava asia, että jotenkin se on hyvitettävä. The Economist -lehti arveli viikko sitten, että tämä tapahtuu jakamalla Yhdysvaltain hankkimaa vakoilutietoa entistä enemmän Saksalle. Saksa voi tavalla tai toisella päästä mukaan niin sanottuun Five Eyes -klubiin, millä viitataan vuonna 1946 tehtyyn sopimukseen, jonka nojalla viisi maata harjoitti Echelon-vakoiluakin.
Esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen jäädyttämiseen ei todellisia haluja ole, vaikka sitäkin on väläytetty.
EU:n sisällä uusi tietoturvalainsäädäntö ei etene vakoiluskandaalista huolimatta ja juuri viime viikolla Britannian johtamiin jarruttajiin yhtyi myös Merkel. Kaksinaamaisuus kukoistaa.
uutiskirje 
