Viimeinen sana
Tämä on kiitoskirje kahdelle tytölle.
Kiitän bändiä, joka kymmenen vuoden ajan loi taiteellisesti kunnianhimoista musiikkia, esiintyi kuin riivattu, nosti tyttöjen itsetuntoa ja puolusti ihmisoikeuksia. Bändiä, jonka musiikin mukana sain vaipua pateettiseen itsesurkutteluun ja nousta ilmaan kuin helium-pallo.
Kirjoitan tytöistä, tarkoituksella ja kunnioittaen. Irrallaan ja erikseen Mira Luoti ja Paula Vesala ovat toki aikuisia naisia, mutta PMMP:ssä he ovat tytöt. Ihanat, hurjat ja hurjan lahjakkaat tytöt.
Sä voit tehdä ja mennä, nainen, sanon sulle, hei mä sanon sulle: Uneksi, lennä!
Yhtye päätti juuri 10-vuotisen uransa komeisiin jäähyväiskeikkoihin. Itketti, mutta pisteet hienosti ajoitetusta lopetuksesta.
Ensimmäisen Rusketusraidat -hitin mukana tanssin ensikuulemalta, mutta muuten rakkaus bändin musiikkiin ei syttynyt heti. Sanojen rytmitys tuntui oudolta ja laulujen melodiakulut sotivat vasten logiikkani. Ne kulkivat aina äkkiväärään suuntaan.
Mutta kun parin kuuntelukerran jälkeen sain juonen päästä kiinni, olin valmis julistamaan säveltäjä-tuottaja Jori Sjöroosin, Paula Vesalan ja Mira Luotin neroiksi.
Bändin lavaesiintyminen oli rajua, kaunista, riehakasta ja rietastakin joskus. Estotonta ja heittäytyvää. Rimpsuhelmoja ja punkia.
He hyppivät ja tärisivät, pyörivät piiriä ja kärrynpyöriä, sukelsivat yleisön joukkoon, kiipeilivät soittajien päällä ja saivat mustelmia. Luoti lauloi usein akrobaattisissa asennoissa, päällään seisoen tai siltaan taipuneena. Vesalalta katkesi jäähyväiskiertueella etuhammas, kolmatta kertaa.
Vaaran ja arvaamattomuuden tunne, nimenomaan tyttöjen luomana, tuntui vapauttavalta. Olin katsomassa yli kymmentä bändin keikkaa ja joka kerta tempauduin mukaan remuamaan, hikisenä ja onnellisena.
Yhtye otti kantaa, niin puheissaan kuin lauluissaankin. Luoti ja Vesala olivat näkyvästi mukana muun muassa Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa Joku raja -kampanjassa, esiintyivät Pussy Riot -paidoissa ja Tahdon 2013 -konsertissa.
Bändi sai valtavasti fanipostia. Erityisen paljon kirjeitä tuli eri tavoin rikkinäisiltä ja rikkinäisissä oloissa eläviltä nuorilta.
Musiikissa on ihmeellinen voima. Se yhdistää ja lohduttaa.
Pohjallakaan ei yksinään olla: alakulo on seurana haikeuden.
Vesala ja Luoti kertoivat julkisuudessa kuinka tärkeänä he ovat pitäneet vastata jokaiseen yhteydenottoon. Usein he myös huolehtivat, että kirjoittajat saivat muutakin tarvitsemaansa apua. Syrjäytettyjen ja erilaisten hätä ei jäänyt heiltä huomaamatta.
Joskus kirjeet päätyivät osaksi laululyriikoita:
Kysyit onko mulla mitään, listasin ne kaikki tähän, asioita joista vähän elämässä ilahdun:
Karkkivalikoima hyvä, Kelan tuki saapuu tänään, joku puhuu mulle jotain, kysyy vaikka sytkärii.
San Franciscon päähenkilö, höyhenpuuhkaan ja paljetteihin pukeutuva pikkukylän mies, haaveilee kaupungista, jossa hän ei olisi ruumiinsa vanki. Pride-marssin puistojuhlassa kesällä 2011 yleisö lauloi, itki ja nauroi mukana:
En enää pelkää, etten ketään löydäkään.
Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta, ei raudasta tai puusta.
Vahvimman perinnön PMMP jättää tytöille. Viimeisimmällä levyllään he lauloivat alusvaatemainoksista kaduilla, niiden muovisesta ihmislihasta:
Joka puolella muija kuvissaan luottaa itseensä pikkuhousuissaan.
Osaamisellaan ja rohkeudellaan he kuitenkin näyttivät, ettei alistettuun asemaan tarvitse tyytyä.
PMMP:n tytöt ovat jo perheenäitejä. Toinen opiskelee dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa lukemattomien musiikki- ja teatteriproduktioidensa ohella, toinen tekee musikaalirooleja ja tuomaroi televisiossa.
Sä voit tehdä ja mennä, nainen, sanon sulle, hei mä sanon sulle: Uneksi, lennä!
Kun Dingo aikoinaan lopetti, perustettiin väliaikainen auttava puhelin, johon fanit saivat purkaa suruaan. PMMP:n viimeisen keikan jälkeen Helsingin jäähallin käytävillä näkyi lohduttomasti itkeviä nuoria.
Voimaantuminen on sanana ehkä kokenut inflaation, mutta minusta tuntuu, etteivät PMMP:n fanit tarvitse auttavaa puhelinta. Yhtyeen musiikki yhdessä Paula Vesalan ja Mira Luotin räjähtävän energian kanssa kantaa pitkälle.
Se ala ei alusta
vaan lopusta
Sen jälkeen on aamuja
Huomenta maailma.
Sitaatit PMMP:n kappaleista.
uutiskirje 
