Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalia muisteltiin paljon viime vuonna. Tulihan Helsingissä heinä-elokuussa 1962 järjestetystä tapahtumasta kuluneeksi 50 vuotta. Helsingin festivaali toimii myös kehyksenä parhaillaan teatterikierroksella olevassa elokuvassa Mieletön elokuu.
Kesällä 2012 ilmestyi myös festivaalia käsitellyt tutkimus, Joni Krekolan Maailma kylässä.
Nyt aihe on poikinut väitöskirjan. Tampereen yliopiston Yhteiskunta ja kulttuuritieteiden yksikön tutkijan Pia Koivusen väitöskirja tarkastetaan 14. joulukuuta. Englanninkielisen väitöksen nimi on suomeksi Rauhaa ja ystävyyttä esittämässä – Maailman nuorisofestivaali Neuvostoliiton kulttuuridiplomatian välineenä 1947–1957.
Mihin Neuvostoliitto pyrki?
Koivunen taustoittaa toisen maailmansodan päättymisen jälkeen itäisen Euroopan pääkaupungeissa järjestettyjä nuorille suunnattuja kansainvälisiä kokoontumisia. Maailman nuorisofestivaaliksi nimetyn tapahtuman tavoitteena oli rauhan ja ystävyyden edistäminen sodanjälkeisessä maailmassa.
Virallisesti tapahtuma oli poliittisesti sitoutumaton, mutta kulissien takana festivaalia tukivat Neuvostoliitto ja sosialistinen järjestelmä. Mihin Neuvostoliitto festivaalilla pyrki, Koivunen kysyy.
Hänen poliittista, sosiaali- ja kulttuurihistoriaa yhdistelevä tutkimuksensa tarkastelee maailman nuorisofestivaalia Neuvostoliiton kulttuuridiplomatian välineenä festivaaliliikkeen ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Festivaalia käsitellään megatapahtumana sekä performanssina, esittämisenä.
Yleensä festivaali ja siihen liittyneet ilmiöt on tulkittu propagandaksi.
Koivusen mukaan megatapahtuman ja performanssin käsitteet antavat laajemmat mahdollisuudet analysoida nuorisofestivaalin luonnetta, tavoitetta ja kytkeytymistä globaaleihin kulttuuritrendeihin kuin tiukasti kylmän sodan kahtiajakoon liittyvä propaganda. Viranomaisraportteihin, muisteluaineistoihin ja aikalaislehdistöön perustuva tutkimus lähestyy aihettaan sekä viranomaisten perspektiivistä että ruohonjuuritasolta, festivaaliosallistujien kokemuksista käsin.
Sosialistinen jälki kulttuurissa
Koivusen mukaan Neuvostoliitolle nuorisofestivaali ei ollut vain yksi propagandaspektaakkeli muiden joukossa. Se oli yritys luoda kokonaan uusi kansainvälinen megatapahtuma – jättää sosialistinen jälki globaaliin kulttuuriin.
Nuorisofestivaali toimi myös Neuvostoliiton poliittisen vaikutusvallan pönkittäjänä sekä imagon muokkaajana. Erityisesti Moskovassa vuonna 1957 järjestetty festivaali pyrki osoittamaan, että maa oli muuttunut avoimemmaksi ja yhteistyökykyisemmäksi Stalinin kauden jälkeen.
Välittäjä idän ja lännen välillä
Tutkimus osoittaa, että kylmän sodan aikainen maailma on näyttäytynyt aiemmassa tutkimuksessa liian mustavalkoisena ja jähmeänä.
Ruohonjuuritason toimijoiden – festivaaleille osallistuneiden erimaalaisten nuorten – tarkastelu nostaa esiin festivaalin roolin välittäjänä idän ja lännen välillä. Vapaan liikkuvuuden ja tiedon saannin rajoituksista huolimatta juuri nuorisofestivaalin kaltaiset kansainväliset tapahtumat ja rakenteet laajensivat tavallisten ihmisten mahdollisuuksia saada tietoa ja tavaroita sekä luoda kontakteja niin sanotun rautaesiripun lävitse.
Nuorisofestivaalin Koivunen hahmottaa laajemminkin Neuvostoliiton toimintaa kulttuurisessa kylmässä sodassa, joka oli yksi järjestelmien välisen kilpailun ulottuvuuksista. Nuorisofestivaalista kehkeytyi ainutlaatuinen kulttuuritapahtuma, jolla olisi ollut edellytyksiä ylittää kylmän sodan kahtiajako.
Miksi näin ei käynyt?
Festivaalin imagosta ei onnistuttu muovaamaan riittävän universaalia.
Neuvostoliiton tiedustelu- ja propagandakoneisto kokosi valtavan määrän tietoa ulkomaisista nuorisojärjestöistä, festivaaliosallistujista ja heidän käsityksistään Neuvostoliitosta, mutta ei kyennyt hyödyntämään näitä tietoja tehokkaasti festivaalin muokkaamisessa.
Nuorisofestivaali ei noussut olympialaisten tai maailmannäyttelyiden kaltaiseksi kansainvälisesti tunnustetuksi megatapahtumaksi. Se jäi sosialistisen maailman juhlaksi, vaikka Helsingin lisäksi festivaali järjestettiin myös Wienissä.
Pia Koivusen väitöskirja tarkastetaan 14.12.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.
uutiskirje 
