”Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä liki Toukolan kylää.”
Suomalaiselle ei tarvitse selittää, mikä kirja näin alkaa. Se on vielä tutumpi kuin ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”.
Aika moni tietää myös, että Toukolan kylä oli oikeastaan Palojoki. Mutta enää vain muutama on perillä siitä, että Jukolan esikuvana oli Ojakkalan talo, joka vieläkin näkyy suojeltuna rakennuksena hyvin kolmostien länsipuolella parikymmentä kilometriä Helsingistä pohjoiseen.
Palojoen kylästä ilmestynyt tuore kirja Nummisuutareiden naapurit on tietenkin tästä Aleksis Stenvall-Kivi -horisontista silkkaa suomalaista kulttuuri- ja kirjallisuushistoriaa. Kivi ja Palojoki elävät edelleen keskuudessamme eräänlaisessa symbioosissa.
Kulttuurihistoriaa se on myös kuvatessaan Palojoen muuttumista maatalousvaltaisesta pienyhteisöstä nykyiseksi ”postmoderniksi” kyläksi, jossa elinkeinot ovat vaihtuneet ja maisemakin muuttunut melkoisesti Kiven päivistä.
Kullervo Myllymaan ullakolla
Paikallisen kyläyhdistyksen kustantama 400-sivuinen runsaasti kuvitettu teos pitää sisällään tietysti paljon materiaalia, joka kiinnostaa lähinnä Palojoen asukkaita itseään. Tällaisia lukuja ovat vanhojen kantatilojen syntyhistoria ja talojen myöhempien jakaantumisvaiheiden selvittely sekä kylän merkittävimpien elinkeinonharjoittajien esittely kuin myös paikallisen järjestö- ja harrastustoiminnan kartoitus.
Takaportti aukeaa kuitenkin tässäkin. Aleksis Kivi -ulottuvuus tunkee itsensä nimittäin läpi monta kertaa näissäkin kohdissa. Saamme esimerkiksi tietää, että vuonna 1834 syntyi Aleksin ohella Palojoella yhdeksän muuta lasta ja että samainen Aleksis kirjoitti Kullervonsa kantatila 4:stä lohkaistun Myllymaa-uudistilan ullakkohuoneessa vuosina 1862–1863.
Itse asiassa tuntuu siltä, että tarkasteli Palojoen historiaa mistä näkövinkkelistä tahansa, törmää kirjailija Kiveen tavattoman monessa yksityiskohdassa: ihmisissä, paikannimissä, sukujuurissa ja tietenkin Palojoen ikiomassa kielessä, jota varten teoksen lopussa on oma ”sanakirjansakin”.
Kivi punaisena lankana
On maassamme kirjoitettu lukuisia kylähistorioita, vaikkei kansalliskirjailijamme olekaan niissä syntynyt. Ehkä näin oltaisiin tehty Palojoellakin, mutta missään tapauksessa siitä ei olisi tullut yhtä perusteellinen ja kiinnostava kuin Nummisuutarien naapureista, eipä teoksen nimikään olisi ollut sama.
Aleksis Stenvall-Kivi on nimittäin selvästi teoksen punainen lanka ja henkinen kantava voima. Onhan vuorovaikutus hänen ja syntymäkylänsä välillä ollut kaksisuuntaista. Hänen tuotantonsa on sadoin sitein kiinni Palojoessa, ja vastaavasti tuo tuotanto on heijastunut vuosikymmenten mittaan takaisin Palojokeen lukemattomalla eri tavalla.
Otetaan muutamia esimerkkejä.
Isosetä oli roisto
Aleksin isosetä Matti Stenvall oli ollut kylässä hyvin pahamaineinen mies, moninkertainen roisto, murhamieheksikin syytetty. Hänen elämänkohtalonsa näkyy Kiven tuotannossa monella eri tavalla niin Kullervossa, Nummisuutareissa kuin Seitsemässä veljeksessäkin. Matti oli muun muassa Viaporissa ”louhimassa västinkiä”, minkä saman kohtalon Jukolan Jussi pelkäsi lankeavan koko veljessarjalle.
Kirjan havainnollisen karttapiirroksen mukaan Kivi on ottanut monen Seitsemän veljeksen paikannimen suoraan omasta kylästään. Näitä ovat mm. Kekkuri, Kaitaranta ja Hemmola. Vielä useammat kirjan tapahtumapaikat on napattu suoraan Palojoen luonnosta vain nimeä vaihtamalla. Tällaisia kartalle merkittyjä kohteita ovat vaikkapa edellä mainitun Jukolan lisäksi Impivaara (oik. Paraatinkalliot) sekä Kourusuo (Isosuo). Näiden lisäksi on paikallistettu veljesten Sompiosuo sekä Hiidenkivi, joka sijaitsee keskellä Kuuttoon metsää.
Taaborinvuori on saanut puolestaan nimensä Kiveltä, joka löysi sen raamattunsa Nasaretista.
Lennonjohto auttaa Kivi-juhlia
Paljon erilaisia anekdoottejakin teokseen mahtuu – ja kivoja pieniä yksityiskohtia.
Vain harva on esimerkiksi tiennyt, että Kivi-juhlien aikana otetaan yhteyttä Helsinki-Vantaan lentokentän lennonjohtoon, joka auliisti yrittää ohjata liikenteen sellaiselle kiitoradalle, josta aiheutuu lentomelua mahdollisimman vähän.
Tarja Raninen (toim.): Nummisuutareiden naapurit. Taitto Anne Lehtinen. Palojoen kyläyhdistys ry. 404 sivua. Teosta voi tilata osoitteesta: tarja.raninen@reunalla.fi
uutiskirje 
