Mediamaksuajatus on törkeä. Tarkoitus olisi periä maksu samansuuruisena henkilöiltä, joiden kuukausitulot ovat alle 1 000 euroa ja sellaisilta, jotka saattavat saada vuosittain 1 000 000 euroa vakiopalkkansa päälle.
Kilpailutus. Nykyisin kaikki pyritään kilpailuttamaan ja kehitys on menossa siihen, että jopa terveydenhoito ja monet muut yhteiskunnan velvoitteet kilpailutetaan. Miksei voitaisi kilpailuttaa myös eduskunnan tärkeäksi katsomien mediapalvelujen jakelua. Eihän valtion tarvitse itse omistaa jakelua suorittavia yrityksiä.
Yle-maksun budjetista. Peruste, ”ettei maksua tässä taloustilanteessa voida hoitaa budjetin kautta” on naurettava, sillä kyllä sieltä näyttää rahaa riittävän myös moniin erimielisyyttä herättäviin tarkoituksiin.
Vapautus mediaveron maksusta. Tietysti osa ihmisistä voitaisiin vapauttaa veronmaksusta. Hevin ei synny yksimielisyyttä vapautusperusteista, jotka eivät ilmeisesti riippuisi aina pelkästään maksajan varallisuudesta. Käytännössä käsite ”talous” ei aina suinkaan ole kiistaton ja järjestelmä vaatii paljon byrokratiaa.
Budjetin kautta tapahtuva maksu on oikeudenmukaisin. Yleisesti ottaen verotuksen kautta kerätyt varat on pääsääntöisesti peritty maksukyvyn mukaan. Muidenkaan valtioyhtiöiden rahoitusta ei hoideta erillisillä veroilla. Yhtä hyvin voitaisiin ryhtyä perimään Destialle, Itellalle ja VR:lle tukirahaa.
Mitä ovat Yleisradion tehtävät? Keväällä esityksensä tehnyt työryhmä esitti julkisen palvelun velvoitteeksi ”monipuolinen ja kattava”. Tämä määritelmä ei rajaa toimintaa, eikä takaa laatua. Mikäli Yle vapautuisi kaikista taloushuolistaan, saattaisi se helposti ryhtyä laajentamaan toimintaansa eri kaupallisille aloille.
Tarvitaanko valtiollinen Yleisradio? On vedottu siihen, miten Ylellä on esimerkiksi kulttuuri-, kasvatus- ja sivistystehtäviä, jotka saattaisivat muuten jäädä hunningolle. Eihän valtio ole nähnyt tarpeelliseksi perustaa tai ylläpitää omaa päivälehteä taikka hoitaa uutisvälitystä esimerkiksi netissä.
Myydään koko Yle! Italiassa pääministeri omistaa suurimmat mediayhtiöt. Meillä Vanhasen rahoittajat tuskin pystyvät Yleä hänelle ostamaan, joten myytäisiinkö se sitten vaikka Hesarille ?
Tietysti kauppaan sisältyisi ehto, että valtio ja hallitus saavat lähettää päivittäin veloituksetta niin ja niin monta tuntia omaa ohjemaansa.
Kannattaa muuten tutustua Jaakko Paavelan kirjoitukseen ”Yleisradiostako valtion laitos” (Suomen Kuvalehti n:o 25/2009).