Eduskunnassa käyty keskustelu EU:n huippukokousta ja Ukrainan tilannetta koskevasta pääministerin ilmoituksesta nosti jälleen puheenaiheeksi myös Naton ja siihen liittymisen. Tältä osin rintamalinjoissa ei ollut tapahtunut muutoksia. Voimakkaan tuen Natoon liittymisen puolesta ilmaisi kokoomuksen ryhmäpuheen pitänyt Pertti Salolainen, jonka puheenvuoroa luonnehdittiin jopa Nato-intoiluksi.
Hallituspuolueista niin sosialidemokraattien Johannes Koskinen kuin vasemmistoliiton Annika Lapintiekin totesivat ryhmäpuheissaan yksiselitteisesti, että Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen ja vaativat malttia kaikilta Nato-intoilijoilta herkässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Nyt ei ole syytä äkkikäännöksiin. Myös keskustan ryhmäpuhuja Mari Kiviniemi toisti puolueensa kielteisen Nato-kannan ja perussuomalaisten Timo Soinikin, mutta vasta tinkaamisen jälkeen.
Hallitus ja tasavallan presidenttikin saivat eduskunnalta laajan tuen Ukrainan-politiikalleen. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) esittelemään hallituksen peruslinjaan ei soraääniä kuulunut oppositionkaan riveistä. Tilanteen vakavuus heijastui eri puheenvuoroista, mutta mahdollisten pakotteiden mielekkyys asetettiin kyseenalaiseksi ennen muuta siksi, että niiden arveltiin kohdistuvan koko painollaan Suomeen, koska Venäjä on niin merkittävä kauppakumppani. Taloudellisten pakotteiden käyttöönotto ei palvelisi myöskään EU:n eikä Venäjän etua.
Lähes kaikissa puheenvuoroissa korostettiin neuvotteluratkaisun tärkeyttä, vaikka tällä hetkellä ongelmana on se, että osapuolet eivät tule samaan neuvottelupöytään. Venäjällä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut keskusteluhalukkuutta. Voisiko Suomi tässä käyttää hyviksi tunnettuja kahdenvälisiä Venäjä-suhteitaan neuvottelujen edistämiseksi?
Venäjä on toimillaan selkeästi rikkonut kansainvälistä oikeutta ja loukannut Ukrainan alueellista koskemattomuutta. Venäjän sotilaalliset toimet Krimin niemimaalla ovat vastoin YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta. Sotilaallinen painostus ja suvereenin valtion alueiden miehitys ei kuulu vastuulliseen valtion käyttäytymiseen.