Eduskunnan lähetekeskustelu valtion ensi vuoden budjettiehdotuksesta antoi ensituulahduksen siitä, mitä syksyn aikana politiikan rintamalla on edessä. Oppositio, jossa nyt oli mukana myös vasemmistoliitto, ei sanojaan säästellyt. Kohta opposition voima kasvaa entisestään, kun vihreät jättää hallituksen.
Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) hallitus puolusti luonnollisesti leikkausbudjettiaan. Stubbin aisapari, valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) halusi, että tulevaisuuteen katsottaisiin myönteisesti synkistelyn sijaan. Ikävätkin päätökset joudutaan hänen mukaansa tekemään siksi, että myöhemmin olisi kaikilla parempi olla.
Tulevaisuudenuskoa on syytä jakaa, mutta silloin on tiedettävä, missä kulkee sen ja menestyspropagandan raja. Katteettomat lupaukset ja toiveet nimittäin kolahtavat lopulta yleensä aina omaan nilkkaan. Rinne on oikeassa siinä, että Suomi tarvitsee uusia visioita ja investointeja. Hallituksen toimenpiteet eivät kuitenkaan yksinkertaisesti riitä, kun samaan aikaan pienennetään kansalaisten ostovoimaa, vaikka hieman ”palautetaankin” muun muassa kertaalleen leikattuja lapsilisiä ja eläkkeitä.
Katseet on syytä suunnata myös yritysmaailmaan, joka on viime vuosia saanut runsaasti niin tukea kuin verohelpotuksiakin.
Erilaiset väyläinvestoinnitkin lämmittävät hetken, mutta pääosin vasta muutaman vuoden päästä ja niissäkin taso on alhaisempi, kuin mitä oli jo kertaalleen aiemmin päätetty.
Nyt olisi tarvittu sellaisia elvytystoimia, joilla saataisiin puhtia kotimarkkinoihin. Kun vienti ei vedä, niin silloin on elvytettävä kotimaista kysyntää. Niin tehdään nyt suuressa osassa Eurooppaa samaan aikaan, kun Suomessa yhä kiristetään ja leikataan.
Ollaanko Suomessa jälleen tekemässä 1990-luvun virheitä, kun hallitus on vähentämässä investointeja sekä leikkaamassa perusturvasta ja peruspalveluista? Kuten vasemmiston ryhmäpuhuja Anna Kontula tiistaina eduskunnassa totesi: ”Linja on epäreilu ja talouspoliittisesti järjetön, eikä se siitä selittelemällä parane”.