Tunnetuista kirjailija Sinikka Nopolan hahmoista Eila ja Rampe tehdään paraikaa elokuvaa Lohjan seudulla ja Pirkanmaalla.
Nopolan tamperelaispariskunnasta kertovia hauskoja kirjoja (2003–2014) on julkaistu viisi ja myyty yli 100 000 kappaletta. Elokuvan käsikirjoitus ei perustu suoraan mihinkään kirjaan vaan se on tehty erikseen elokuvaa varten.
Eila, Rampe ja Likka -elokuvan ohjaa Taru Mäkelä, joka on 2010-luvulla tehnyt kaksi mainiota ja kohtuullisen hyvin menestynyttä huumorilla höystettyä elokuvaa Varasto (2011) ja Mieletön elokuu (2013).
Elokuvan teossa vehreällä maaseudulla järvenrantahuvilalla – Eilan ja Rampen kesäpaikassa – Mäkelä hymyilee aurinkoisesti ja väittää, että mikään ei voita kesällä filmihommissa kesämökkielokuvan tekoa.
Arjesta avautuu koko universumi
Mäkelä ihmettelee, miksi mökkeilyelokuvia ei tehdä enempää.
– Herrajestas, melkein kaikilla suomalaisilla on kesämökki ja mökkielämä on tosi tärkeä asia, hyvässä ja pahassa.
– Kesämökkielämään sisältyy hirveä lataus toiveita ja unelmia ja painajaismaisia tilanteita.
Mäkelä sanoo, että arkisen mökkielämän kautta voi kertoa hyvinkin suurista asioista pienten inhimillisten yksityiskohtien kautta.
– Tämä on lähtenyt meidän tekijöiden innostuksesta. Varmaan motiivit ovat alitajuisiakin. Tässähän tavallaan tarkastellaan omia perhedynamiikan asioita, miehen ja naisen välistä suhdetta.
– Kun tutkii arkea, sitä peruselämää, ja menee sitä lähelle, niin sieltä aukeaa valtava määrä erilaisia sävyjä ja asioita. Eilalla ja Rampella joku joulukortin kirjoittaminen on sellaista, että siitähän aukeaa kokonainen universumi.
Mäkelä pohtii, että Eilan ja Rampen näennäisesti pienestä arkisesta elämästä avautuvat myös erilaisten yhteiskuntaluokkien väliset suhteet ja niiden tematiikka.
”Kaikki todellakin lähtee lapasesta”
Eila, Rampe ja Likka on juonielokuva. Siinä Likkaa esittävää Emmi Parviaista ahdistaa seurustelu Pirkan (Riku Nieminen) kanssa. Likan vanhemmat, Eilaa näyttelevä Heidi Herala ja Rampena rentoileva Pirkka-Pekka Petelius, ovat kuitenkin Likan asioista toista mieltä. Heitä kiinnostaa eri toten Pirkan hienostunut äiti (Leena Uotila).
Mäkelä arvioi, että Eilan ja Rampen maailma on sitä meidän jokaisen maailmaa.
– Juoni seuraa arjen komiikkaa. Me kaikki haluttaisiin antaa itsestämme aika fiksu kuva. Tämähän on sellainen ihan yleinen helmasynti meillä ihmisillä. Ja sitten kaikki todellakin lähtee lumipalloefektin lailla lapasesta.
Mäkelä sanoo, ettei elokuvasta tehdä liiaksi tamperelaista – vaikka Eila ja Rampe tamperetta vääntävätkin. Hänen mukaansa näitä pariskuntien tampereita löytyy kaikkialta.
Tamperelaislähtöinen Mäkelä ei osaa sanoa, pitävätkö tästä sitten erityisesti tamperelaiset:
– Tekeeks ne ny tästä kuitenkan numeroo?
– En tiä. No vahrakkoon!
Pääroolissa sivullisena
Pirkka-Pekka Petelius on tyytyväinen Rampen rooliinsa, joka on monelle miehelle tuttu sivullisen osa.
– Rampehan ei ole liideri. Rouva vie tapahtumia ja Rampe vain menee mukana. Se on myös näyttelijälle helppoa. Teen mitä mä muilta saan.
Hän sanoo olevansa roolissaan hauskasti tilanteiden armolla.
– Tässähän on hykerryttävän hauskaa olla. Mä vaan olen. Ei tarvitse pinnistellä.
Petelius sanoo, että Rampe ei anna minkään asian rassata itseään. Hän kertoo vuorosanoilla, miten Rampe neuvoo nuorempaansa:
– Annan sinulle yhden neuvon, että kun sä olet hiljaa ja myöntelet, niin sä saat olla omissa ajatuksissas. Ja välttämättä ei naiset edes huomaa, että et sinä aina edes kuuntele.
Pääroolissa sivullisena
Pirkka-Pekka Petelius vertaa hillittyä rentoa Rampeansa lähes samaan aikaan kuvattavan Antti Jokisen ohjaaman kovaksi keitetyn Kätilö – elokuvan rooliinsa. Katja Ketun samannimiseen romaaniin perustuvassa Lapin sota-aikaa kuvaavassa filmissä Petelius näyttelee päähenkilö Helenan (Krista Kosonen) veljeä Jounia.
– Ei pitäisi vertailla, mutta Kätilö on vakavaa draamaa ja siinä näyttelijä joutuu näkemään vaivaa ja pinnistelemään tunneskaalansa esiin saamiseen.
Sinikka Nopolan kirjoittamat Eila ja Rampe -kirjat – ja varsinkin niistä tehdyt äänikirjat – rakentuvat vahvasti tamperelaismurteen varaan.
Petelius on vuosien varrella lahjakkaasti pureutunut suomen kielen eri murteisiin. Hän sanoo, että tähänkin rooliin murre tuo lupsakkuutta.
– Tuo murre on mukava. En tiedä, viekö murre psyykettä vai psyyke murretta. Ne rakentuu niin hyvin lomittain toisiinsa.
uutiskirje 
