Vasemmistonuorten edeltäjän Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton puheenjohtajana 1976–1982 toiminut Markku Kärkkäinen muisteli liiton 70-vuotisjuhlassa uudenvuoden aattona osapuolitaistelun aikaa. Hänen mukaansa kyse ei ollut mistään itsetarkoituksellisesta järjestösodasta, vaan se syyt olivat paljon syvemmällä.
Kärkkäisen mukaan silloin käytiin kamppailua nuorisoliiton periaatteista ja toimintalinjasta. Siihen kuului muun muassa kysymys siitä, onko liitolla periaatteellinen myönteinen kanta sellaisiin silloin ajankohtaisiin kysymyksiin kuin:
Pyrimmekö aitoon työtätekeviä ihmisiä edustavien ryhmien, vasemmiston ja keskustan yhteistyöhön?
Pyrimmekö aitoon yhteistyöhön työpaikoilla ja ay-liikkeessä?
Pyrimmekö aitoon yhteistyöhön työväen urheiluliikkeessä?
Pyrimmekö aitoon yhteistyöhön imperialisminvastaisessa taistelussa, solidaarisuusliikkeissä ja rauhanliikkeissä?
– Vastasimme myönteisesti ja lähdimme kehittämään nuorisoliittoa ajassa, Kärkkäinen sanoi.
Käytännössä tämä tarkoitti:
1. Nuorisoliitto on itsenäinen järjestö, jonka lähtökohtana on arkinen kamppailu nuorison oikeuksien puolesta, nuorison kasvattaminen ja nuorison vetäminen kamppailuun yhteiskunnan uudistamiseksi.
2. Nuorisoliitto on samalla elimellinen osa kansandemokraattista liikettä, jolla on läheiset suhteet SKP:hen ja SKDL:oon.
3. Nuorisoliitto on arvostettu osa kansainvälistä demokraattista ja vallankumouksellista nuorisoliikettä.
4. Nuorisoliiton perusta on työläisnuorisossa, sen järjestäytymisessä ja työpaikkatyössä, työläisnuorison yhteisrintaman rakentaminen, samalla kun toimintaan vedetään mukaan myös koulu- ja opiskelevaa nuorisoa omien oikeuksiensa puolesta.
5. Nuorisoliitossa tehdään syvällistä ohjelmallista työtä, opiskellaan marxilaisuutta ja kehitetään nuorten yhteiskunnallista tietoisuutta.
6. Nuorisoliitto on joukkojärjestö, jonka perustana ovat aktiiviset jäsenet perusjärjestöissä työpaikoilla, asuma-alueilla ja oppilaitoksissa ympäri maata.
Aloite kansandemokraattisella liikkeellä
Nuorisoliitto kasvoi 1970-luvun alkuvuosina uskomatonta vauhtia. Kun 10. liittokokous pidettiin 1973 Kuopiossa, oli kaupungista vaikeaa löytää riittävän isoa salia kokoukselle. Perusosastoista valittuja edustajia oli peräti 1 132.
Kuopion liittokokouksessa Pekka Saarnio valittiin yksimielisesti uudelleen puheenjohtajaksi. Kolme vuotta myöhemmin Kärkkäinen valittiin puheenjohtajaksi Kulttuuritalon juhlasalissa, jossa myös oli yli 1 000 edustajaa.
Kärkkäinen kuvasi tuota aikaa niin, että poliittinen aloite oli tukevasti koko yhteisen kansandemokraattisen liikkeen johdon käsissä.
– Se koski hallitus – ja eduskuntapolitiikkaa, yhteiskunnan uudistustyötä. Se koski työväen yhteistyön rakentamista, ammattiyhdistysliikkeen ja työväen urheiluliikkeen eheyttämistä voimakkaiksi työväestön etujen puolustajiksi. Se koski kansanrintamayhteistyötä, vasemmiston ja keskustan pitkäaikaisen yhteistyön rakentamista ja sen avulla hyvinvointiyhteiskunnan perustan vahvistamista. Se koski vankkaa tukea presidentti Kekkosen johtamalle ulkopolitiikalle, Suomen ja Neuvostoliiton laajan yhteistyön kehittämiselle, Euroopan turvallisuus-ja yhteistyökokouksen valmisteluille ja toteutukselle Helsingissä 1975 ja USA:n ja Neuvostoliiton ydinaseistariisuntasopimusten Salt 1 ja Salt 2 neuvotteluille niin ikään Helsingissä.
Kärkkäisen kaudella järjestettiin vuonna 1977 ensimmäinen Suomen ja Neuvostoliiton nuorison ystävyysfestivaali, jonka päätapahtumat olivat Lahdessa ja Helsingissä.
Tämän päivän vasemmistonuoria Kärkkäinen kehotti olemaan uteliaita ja avoimia Venäjää ja sen nuoria kohtaan, rakentamaan yhteyksiä ja siltoja ja luomaan hyvän naapuruuden henkeä.
– Poliittiset hyvät suhteet, kauppa, kulttuuri- ja talousyhteistyö ja yhteydet ihmisten välillä ovat meidän varustuksemme, emme kannata asevarustelun lisäämistä, emmekä kaipaa NATOn apua.
uutiskirje 
