Jusa Peltoniemi jättää jäähyväiset sukuromaanille
Vähäisistä vuosirenkaistaan huolimatta Peltoniemi ei ole kirjallisuusrintamalla uusi tulokas. Vuonna 1995 esitettiin Kokkolan kaupunginteatterissa hänen näytelmäänsä ”Peltoniemen Hintrekin surumarssi”. Sen jälkeen hän on julkaissut kaksi runokokelmaa, novelleja, kuunnelmia sekä yhden näytelmän.
Esikoisromaani Jäähyväiset sukuromaanille on Jusa Peltoniemen mukaan 65 prosentin, eli pontikan vahvuinen satiiri kirjallisuuden lajityypistä nimeltä sukuromaani. Romaaniaan Peltoniemi luonnehtii tislatuksi, mutta lyhentämättömäksi.
– ”Kotipolttoisenahan” ei pontikkaa saada tislatuksi 65 prosenttia vahvemmaksi. Sama näyttää koskevan satiiria. Sataprosenttiseksi sitä ei saa vaikka kuinka viilaisi.
Romaanin alkuriveillä on jo tavattavissa tai suoraan luettavissa romaanin henki, missä viitataan sukuromaanin tapahtuma-alueen kansanperinteeseen: ”Ei sole puoliksikaan nii hyvä ko Hööpakan poikien tekemä – ainakaan niijen omasta mielestä”. Ja ”Jos ei meirän kans pärjää, son issessä vika, sano Höbackan Jaako käräjillä.”
Millaisen ajatuksen tämä romaanisi alussa olevan lauseen viittaus ”kansanperinteeseen” pohjimmiltaan sisältää?
– Etelä-Pohjanmaalla on sanonta, että se, mikä on sun, on mun. Se mikä on mun, se on mun. Keski-Pohjanmaalla puolestaan sanotaan, että se mikä on mun on mun, mutta se mikä on sun, se on multa pois.
Pohjimmiltani olen
maakunnan asialla
Miksi halusit kirjoittaa satiirisen sukuromaanin, ja nimenomaan pohojalaisen sukuromaanin satiirisessa valaistuksessa?
– Tällainen sattui kiinnostamaan. Todellisuuspohjaa tällä tarinalla on ainakin siinä mielessä, että olen laajasti perehtynyt tähän suomalaisen kirjallisuuden ”laajaan Salpausselkään” eli sukuromaaniksi kutsuttuun kirjallisuutemme lajiin.
Jäähyväiset sukuromaanille tarinan tapahtumapaikat sijoittuvat kuvitteelliselle Väli-Pohjanmaalle. Oletko jo saanut kotitanhuviltasi palautetta?
– Pohjalaiset ovat joutuneet suhtautumaan tarinaani myönteisesti. He ovat ymmärtäneet, että pohjimmiltaan tässä ollaan kuitenkin maakunnan asialla, vaikka päällisin puolin se ei ehkä heti siltä näytäkään.
Olet kotoisin Kokkolasta. Onko keskipohjalainen huumori enempää kuin satiirikaan ollut aikaisemmin esillä valtakunnallisessa julkisuudessa? Tai onko keskipohjalaista huumoria tai satiiria ollut ennen Jäähyväiset sukuromaanille -teostasi edes olemassakaan?
– No sanotaan vaikka niin, että keskipohjalaisen huumorin ja satiirin keksimisestä ei ole minulle vielä ainakaan patenttia myönnetty.
Jusa Peltoniemi päätti jo lapsena, että hänestä tulee kirjailija. Peltoniemi opiskeli Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa, ja valmistui sieltä vuonna 1997. Ensi vuoden alusta hänellä alkaa kolmivuotinen apuraha. Viimeisen vuoden hän on opettanut käsikirjoittamista Päätalo-instituutissa Taivalkosella yhdessä tamperelaisten Arto Seppälän ja Miisa Lindenin kanssa. Parhaillaan työn alla on romaani sekä näytelmä.
– Haluan kirjoittaa laadusta tinkimättä ja lihaa säästämättä vanhalta, vankalta ja omalta satiiriselta pohjalta.
Vastedes edesmennyt kirjailija Erno Paasilinna oli yksi harvoista satiirikoistamme, joka ruoski säälimättä ihmisten ja yhteiskunnan heikkouksia.
Haluaako Jusa Peltoniemi periä hänen paikkansa valtakunnan satiirikkona?
– Tuota kysymystä en halua kommentoida.
uutiskirje 
