Kari Arvolan mielipidekirjoitus (VL 21.8.) täytti uunituoreen Vasemmistoliiton jäsenen ja Viikkolehden – Vasemmistoliiton äänenkannattajan – tilaajan ennakkoluulot savupiippuvasemmistosta, kirjoituksen kuvitusta myöten.
Rationalismi ja realismi mainittiin tekstissä puolen tusinaan kertaa, sosiaalisiin, taloudellisiin ja teknologisiin välttämättömyyksiin vedottiin kerta toisensa jälkeen. Moraaliin artikkelissa ei sen sijaan viitattu kertaakaan, vaikka Arvolan lyhytkatseinen egoismi on myös moraali, joka muistuttaa pelottavan paljon oikeiston omahyväistä utilitarismia.
Yhtä ongelmallisena pidän Arvolan väitettä, jonka mukaan yhteiskunnan on taattava ihmisten kasvavat vaatimukset energiansaannin ja palveluiden suhteen. Vaikka vaatimukset todella kasvaisivat, ei länsimaisen arjen luksuskilpavarustelu ei ole mikään pysäyttämätön luonnonlaki.
Kolmekymmentä vuotta sitten kukaan ei osannut edes haaveilla vuosittaisista kaukomatkoista, kakkosautoista ja porealtaista.
Arvolan väheksymä keskiluokkainen ”valistunut askeesi” on täysin rationaalinen ensiaskel suuntaan, joka pyrkii löytämään maapallon kanssa sopusoinnussa olevan elintavan.
Mutta tällainen mittakaava ei taida mahtua Arvolan ja pääomapiirien lyhytnäköisiin kalkyyleihin?