THE IMITATION GAME (Englanti-Yhdysvallat 2014). Käsikirjoitus: Graham Moore. Perustuu Andrew Hodgesin kirjaan ”Alan Turing: The Enigma”. Ohjaus: Morten Tydlum. Kuvaus: Oscar Faura. Musiikki: Alexandre Desplat. Päärooleissa: Benedict Cumberbatch, Keira Knightley, Matthew Goode, Mark Strong, Charles Dance.
Tietokone on nykyisin itsestäänselvyys. Toisin oli 1940-luvun alussa. Asiaa valotetaan kiehtovasti tosipohjalta erään henkilöhistorian kautta. Laadukas brittidraama Imitation Game osoittaa, miten Alan Turingin (1912–1954) vaiheissa on ainesta tavallista murheellisempaan tragediaan.
Matemaatikko ja logiikan tutkija Turing pestautui toisen maailmansodan alussa Englannin sotilastiedustelun riveihin. Briteillä oli polttava tarve saada murrettua Saksan laivaston käyttämän Enigma-salauslaitteen koodijärjestelmä. Turingista tuli projektin käytännön johtaja.
Tapahtumissa käydään läpi projektin etenemistä vetävästi ja intensiivisesti kerrottuna. Elokuva esittää päähenkilön joka suhteessa persoonalliseksi tapaukseksi, jolle normaalius on enimmäkseen vierasta. Koska kyseessä on matemaatikko, asian voisi kiteyttää näin: kävelevä algoritmi, joka purkaa paineitaan juoksemalla.
Turingin pienen tiimin työskentely vaikean projektin puitteissa on yhdistetty luontevasti erilaisiin ihmissuhdejännitteisiin.
Norjalaisen Morten Tydlumin ohjaus on eloisaa ja yksityiskohdille herkkää. Brittifilmiä kelpaa luonnehtia fiksuksi suuren yleisön elokuvaksi. Kahdeksan Oscar-ehdokkuutta puhuvat puolestaan.
Pubireissu tuhoaa elämän
The Imitation Game on poikkeusyksilöstä kertova elämäkertafilmi, nautittavasti lavastettua epookkia huokuva ajankuvaus, erilainen sotadraama ja tapahtumarikas psykologinen jännitysdraama.
Tapahtumissa koukataan eräiden toisen maailmansodan syvimpien salaisuuksien äärelle; ne pidettiin salassa 50 vuotta. Katsojan eteen avautuu kylmäävän kyyninen skenaario siitä, miten toimivat tiedustelujohto ja mikä on asianosaisten rooli rattaistossa. Melkoista ironiaa sisältyy neuvostoliittolaisten soluttaman agentin toimenkuvaan.
Juonikuviota kannattelee vahva ajallinen jännite. Tärkeä osa Turingin persoonan kehityskaaren valaisussa on kiusatun kokemuksilla sisäoppilaitoksessa. Nuorta Turingia esittävän Alex Lawtherin roolityössä on syvältä haavoitetun vaikuttavaa eleettömyyttä.
Nykyhetki sijoittuu 1950-luvun alkuun. Turing on opettajana Manchesterissa, eräs pubireissu johtaa käytännössä hänen elämänsä tuhoutumiseen. Kaiken takana on Turingin homous.
Piirre saa onnettomasta lopusta huolimatta myös valoisia piirteitä, kiitos pontevan nuoren naispäähenkilön (Keira Knightley). Hänen suhtautumisensa työtoveriin ja jopa potentiaaliin elämänkumppaniin on ihailtava.
Aikuista Turingia esittävän Benedict Cumberbatchin olemuksella on helppo saada tavalla jos toisellakin omaperäisten henkilöiden rooleja. Tässä hänellä on kokonaisvaltainen, älykkäästi tunnevoimainen ja tukeva ote älykköön, jonka siirto siviilissä intiimien tuntemusten puolelle merkitsee miinaan astumista.
Asiaa täsmentää poliisikuulustelua edeltävä kohtaus. Siihen kuuluva erinomainen otos Cumberbatchin nuokkuvasta olemuksesta kiteyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan olennaisen: valkokangas välittää kuvan ihmisestä, jonka kohdalla on tavallaan jo painettu delete-nappulaa.
uutiskirje 
