Naistenpäivänä on aiheellista miettiä, onko mikään muuttunut niissä perusteeseissä naisten ja luonnon alistuksesta, jotka yhä eriarvoistavat edellistä väestöryhmää sen sisäisistä luokkaeroista huolimatta, samaan aikaan kun ympäristönsuojelun puutteet uhkaavat koko planeetan tulevaisuutta.
Kuvaan tässä kirjoituksessa tunnetun ekofeministin Carolyn Merchantin pääteesejä, joiden suhteen mielestäni ei ole tapahtunut merkittävää tasa-arvon vallankumousta. Gudryn Schymanin mukaan mitään ei tapahdukaan, ennen kuin feministien kriittinen massa saadaan vaikka naisten puolueella päättämään näistä ikiaikuisista kysymyksistä.
Naisten tasa-arvo ei edelleenkään ole edistynyt merkittävästi, olipa kyse palkoista, työelämän inhimillisyydestä, hoivavastuun monista sosiaalisista vaikutuksista, eläkenaisten köyhyydestä, tai naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomea moititaan nyt turvakotien määrän riittämättömyydestä ja perusturvan riittämättömyydestä. Onko tässä listaamiani oivalluksia edelleenkään otettu vakavasti?
Friedrich Engels kirjoitti vuonna 1884 teoksessa Origin of the Family, Private Property, and the State (Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperästä), että historian määräävä tekijä on lopultakin se, miten elämää ylläpidetään, tuotetaan ja uusinnetaan. Näitä ovat elossa säilymisen edellytysten tuottaminen ja toisaalta ihmisten itsensä uusintaminen. Tuottaessaan ja uusintaessaan elämää, ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ei-inhimillisen luonnon kanssa, ylläpitäen kestävällä tavalla tai tuhoten paikallista ja globaalia ekologiaa. Kun me laiminlyömme luonnon kanssa käymämme vuorovaikutuksen seurausten pohdinnan, Engels varoitti, nämä hallinnan ja valloituksen prosessit kääntyvät kostoksi meitä vastaan. Luonnossa mikään ei tapahdu muusta erillään.
Laajentamalla Engelsin perusoivalluksia naisten roolista tuotannossa, uusintamisessa ja ekologiassa voidaan muodostaa sosialistisen ja muiden tätä koulukuntaa lähellä olevien ekofeminismien analyysin lähtökohta.
Kuinka hyvin nykyisessä taloustieteessä tai edes vasemmistoteoriassa vielä tiedostetaan, että kapitalismissa eliittimiehillä, mutta myös heihin samaistuvilla ja naisia vahvemmassa asemassa olevilla, on hallussaan vaihtohyödykkeiden tuottaminen kun taas naisten velvollisuutena on työvoiman uusintaminen ja sosiaalisista suhteista huolehtiminen. Naisten uusintamistehtävän velvollisuuksiin sisältyy sekä biologinen lajin uudistamistyö että työvoiman sukupolvien välinen uusintaminen palkattoman kotityön avulla. Teollisessa ja myös teknologisesti orientoituneessa kapitalismissa uusintamista pidetään tuotantoa vähempiarvoisena. BKT- mallin soveltumattomuus yhteiskunnan tilan mittariksi on oire sukupuolittuneesta talousteoriasta, jota ei tahdota muuttaa.
Koska kapitalismi pohjautuu talouskasvulle ja kilpailulle, jossa sekä luonto että jätteiden syntyminen ovat ”ulkoisia tekijöitä” voiton maksimoinnin näkökulmasta, sen logiikka sulkee pois kestävän kehityksen idean.
Ekofeministisen sosialismin logiikkaan sen sijaan kuuluu ihmisten tarpeisiin vastaaminen ihmisten ahneusvietin kannustamisen sijaan. Koska sen ideologiassa talouskasvu ei ole välttämätöntä, sosialismissa on mahdollista ylläpitää kestävän kehityksen arvojen mukaista luontosuhdetta. Siirtyminen kestävään globaaliin ympäristöpolitiikan ja oikeudenmukaiseen inhimilliseen talousmalliin ja ekologiaan joka vastaa ihmisten tarpeisiin voisi perustua kahdenlaisiin dialektisiin suhteisiin, suhteisiin tuotannon ja ekologian sekä tuotannon ja uusintamisen välillä. Olemassa olevissa kapitalistisen kehityksen teorioissa uusintaminen ja ekologia ovat molemmat alisteisia tuotannolle. Siirtyminen sosialistiseen ekologiaan kääntäisi nurin kapitalismin etusijalle asettamat arvot, alistaen tuottavuuden uusintamiselle ja ekologialle eikä päinvastoin.
Kuulun itse kaikkien mantereiden aktivisteista koostuvaan kansainväliseen rauhanverkostoon, Feministit lahjatalouden puolesta. Olemme kiertäneet maailman köyhimpiä maita tutustuen samalla kuitenkin myös niihin rauhanomaisiin, yhdenvertaisuuden sisäistäneisiin lahjatalouskulttuureihin, joissa poikia ja tyttöjä arvostetaan yhtä paljon, ja joissa ekologinen omavaraisuus ja kestävän kehityksen arvot ovat iänaikuista viisautta ja käytäntöä. Näitä kulttuureja ovat muun muassa Intian khasit, Sumatran minangkabau- kulttuuri, Kiinassa jo assimiloinnin alaiset Mosuot, Yhdysvaltojen irokeesit ja lukemattomat muut patriarkaalisten valtioiden puristuksessa sinnittelevät rauhanyhteisöt, alkuperäiskansat ja väestöt.
Moniarvoinen, monikulttuurinen ekofeminismi ja lahjatalousmalli ylittää länsimaisen sosialismin tietoisuudessaan jo olemassa olevista ”ihanneyhteiskunnista”, joskin sen piirteet löytyvät näistä vaihtoehtokulttuureista.
Naistenpäivänä on aiheellista torjua sitä muutosvastarintaa ja ennakkoluulojen rypästä, joka estää monia vasemmistomiehiäkin tutustumasta ekologisesti suuntautuneen kansainvälisen feminismin parhaisiin oivalluksiin ja käytäntöihin.
Termit kuten valtavirtaistaminen, sukupuolivaikutusten huomioiminen ja tasa-arvosuunnittelu ovat puuhastelua sen rinnalla, mitä jo hyvin toimivat kulttuurit voivat opettaa meille. Edelliset ovat tarpeen, mutta todellista muutosta tuskin tapahtuu ilman paljon syvempää vaihtoehtoisten yhteiskuntien tuntemusta.
Elämme aikaa, jossa kaikki on sotaa. Televisiossa on kokki-, kuoro-, läski-, blondi-, kauppa- ja jopa äitisotaa, ja morsiamet kilpailevat pisteillä siitä, kenellä on parhaat häät. Tällaisen kulttuurisen mielenkolonisaation purkaminen on vaikeata, mutta ekofeminismin mukaan muutos tapahtuu paitsi poliittisten rakenteellisten muutosten, samaan aikaan syvärakenteiden mielenmaiseman muutosten kautta.
Siinä vasemmistolla on iso haaste. Luokaamme aivan uusi kieli, tapa puhua todellisuudesta, vapauttaa se militarismin sanankäänteistä. Lahjatalousfeminismi keskittyy nyt myös tähän. Emme voi rakentaa rauhanomaista turvallisuusyhteisöä, jos jokaista inhimillistä toimintaa kuvataan sanoilla kokkien tai blondien kaksintaistelu. Ihmekö, että väkivalta sen kuin lisääntyy kouluissakin. Ei enää pitkää ja lyhyttä vihaa, vaan kielenkäyttöä, jossa esiintyy yhä useammin sanat rauha, tasapaino, hyvyys…ja uskallanko ehdottaa – rakkaus.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas, tasa-arvon ammattilainen (vas.), Oulu.
Lähde: Merchant, Carolyn. 1989 (1980). The Death of Nature. Women, Ecology and the Scientific Revolution. Harper & Row Publishers, San Fransisco.
uutiskirje 