KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Kotimaa

Piiloasunnottoman elämä on repussa

Anne Mäkitalon tarina on arkipäivää sadoille piilotyöttömille Helsingissä.

Anne Mäkitalon tarina on arkipäivää sadoille piilotyöttömille Helsingissä. Kuva: Minna Kallinen

Anne Mäkitalo
12.4.2015 15.02

Kaivan rinkassa olevasta kahdesta paidasta sen toisen. Kaikki mitä tarvitsen, on koko ajan mukanani. Minulla ei ole kotia. Majailen tuttavieni sohvalla, väliaikaisesti. Jonottaessani aamusuihkuun heidän kotonaan muistelen edellistä vuosien takaista asunnottomuusjaksoani. Oli itsenäisyyspäivä ja Suomen liput liehuivat. Minä vietin päivää silloisessa majapaikassani – puolituttuni ikivanhassa ja metelintäyteisessä asuntovaunussa, valtatien varressa.

Olen helsinkiläinen vuokra-asuja, 47-vuotias perheetön pätkätyöläinen. Vuokralla asuminen ei ole Suomessa järkevää, mutta ASP-tili ei minua aikoinaan kiinnostanut vaan käytin rahani matkusteluun.

 

ILMOITUS
ILMOITUS
”Kun vuokra-rästit alkoivatkasvaa korkoa, oli minun viimein irtisanottava kotini.”

Nykyinen tilanteeni alkoi kehkeytyä muutama vuosi sitten, kun työni vähenivät. Kohtuuttomien vuokrien vuoksi muutimme ystäväni kanssa 60 neliön kaksioon, jonka kulut puolitimme. Ratkaisu oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Ystäväni muutettua pois jäin yksin maksamaan liian isoa asuntoa. Laitoin pienemmän kodin toivossa hakemukset sisään kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tarjoaville tahoille kuten Stadin asuntoihin, VVO:lle ja Setlementtiliittoon. Kaupungin asuntojonossa olen ollut kutakuinkin 90-luvun lopulta lähtien, mutta sieltä asunnon saaminen tuntuu olevan melkoista arpapeliä. Aivan ongelmaton ei ollut sekään vaihtoehto, että viittäkymppiä lähestyvä neiti-ihminen hakisi ”kämppistä soluasuntoon”.

Liiton päivärahoista ja pätkätöistä koostuneet kuukausituloni olivat tuolloin verojen jälkeen noin 1 100 euroa kuukaudessa, josta maksoin 824 euron vuokran aina silloin kun pystyin. Olisin voinut mennä sosiaalitoimistoon, mutta muistijäljet vuosien takaisesta vierailustani olivat traumaattiset. Apua en saanut. Kaikilla sinne viemilläni tositteilla olisin yhtä hyvin voinut pyyhkiä säästökuurin solakoittamaa takalistoani. Vähemmän nöyryyttävää oli pyytää ystäviltäni ja sukulaisiltani lainaa. Pohjimmiltani kuitenkin luotin ja toivoin, että saisin pian töitä ja tilanteeni ratkeaisi.

Kelalta sain pientä asumistukea, kunnes satuin tekemään pari lyhyttä työkeikkaa. Seurasi uuvuttava byrokratiavyyhti: useita tukipäätöksiä ääripäistä toiseen, takaisinperintää, valitusten rustaamista ja taas uusia päätöksiä. Jatkuvaa hakemista, tositteiden toimittamista ja soittelua – kokopäivähommaa!

 

Tilanteen jatkuessa alkoi uskoni omaan olemisen oikeuteen kyseenalaistua. Eteen tuli ongelmia, sosiaalisia ja terveydellisiä. Reikäisten lenkkikenkieni välipohjat olivat täynnä kiviä, ja kuulostin joka askeleella siltä kuin jalkaani olisivat teipattuina marakassit. Olin tilanteessa, jossa 600 euroa maksava tietokoneen korjaus pystyi kaatamaan koko huteran korttitalon. Päädyin taas lainaamaan rahaa, koska ilman tietokonetta olisi vieläkin hankalampaa etsiä työtä tai asuntoa.

Kun vuokrarästit alkoivat kasvaa korkoa, oli minun viimein irtisanottava kotini. Onneksi olin huolehtinut luottotiedoistani, sillä asuntohaku oli pakko laajentaa nyt vapaille markkinoille. Tavarat siis tuttavan ullakolle ja asunnonhakuun. Viidakkorumpu kumisemaan, ilmoitukset someen, itsensä esittelyvideot verkkoon ja kaikki vaihtoehtoiset asumismallit etsintään: työhuoneet, kellarit, ja kimppakämpät.

Kilpajuoksu alkoi vuokra-asuntojen mielipuolisilla markkinoilla. Erästä pikkuyksiötä kiiruhdin katsomaan, mutta se oli mennyt jo ennen näytön alkua. Joku oli tarjonnut pyyntöä isompaa vuokraa. Tuttavaltani kuulin myös vapautuvasta 15 neliön yksiöstä, johon kuvittelin rahani riittävän. Näytössä mittasin asuntoon mahtuvan juuri ja juuri sohvan, mutta sen jälkeen vessan ovi ei enää oli avautunutkaan. Yhtään kaappia sinne ei olisi mahtunut eikä asuntoon kuulunut varastotilaa. Ja vuokra oli 620 euroa kuukaudessa, yli 40 euroa neliöltä.

Tässä vaiheessa näköalattomuus ja oman asunnon puuttuminen alkoivat vaikuttaa jo muuhun elämänhallintaan. Työpaikkahaastatteluun ei löytynyt vakuuttavaa asua, kun tavarat oli pitkin turuja ja toreja. Pyykinpesut, ruuan laitto, harrastukset tai oma paikka alkoivat tuntua jo täysin vierailta. Elämä oli yhtä usvaa, jossa haparoidessa toivoi vain jonkun ihmeen tapahtuvan.

 

En joutunut taivasalle, koska ystäväni pelastivat minut ennen sitä, joksikin aikaa. Vuokra-asuminen kasvukeskuksissa tuntuukin työelämän näivetyttyä lähes utopialta. Kaupungin asuntojonossa en ole edennyt, mutta siitä haaveilen yhä.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela.

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Noora Kotilaisen kolumni: Tappaminen sodassa on juridisesti oikeutettua, mutta lopulta yksilö on yksin tekojensa kanssa

Uusimmat

Magdalene Ngimoe ja Char Tito, Kakuman aavikkolukion oppilaat, valmistavat tuoleja mathenge-puusta.

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

Mielenosoitus Javier Milein hallitusta vastaan Buenos Airesin keskustassa helmikuussa. Mielenosoituksessa vastustettiin Milein rajuja uhkauksia feminismiä, HLBTIQ-yhteisöä ja sukupuolipolitiikkaa kohtaan. Nyt tulilinjalla ovat lisäksi journalistit.

Javier Milein sota Argentiinan mediaa vastaan: ”Emme vihaa toimittajia tarpeeksi”

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

Lahden Vesijärven sataman menneisyys avautuu kiehtovalla tavalla Timo Sandbergin Surmasatamassa.

Huumekauppaa ja väkivaltaa Vesijärven satamassa – Timo Sandberg jatkaa Lahti-sarjaansa varmoin ottein

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

 
02

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

 
03

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

 
04

1800-luvun taudit palanneet Britanniaan – yhtenä syynä sosiaaliturvan ja julkisen terveydenhuollon leikkaukset

 
05

Roskavuorovesi vie turistit Balin rannoilta: Kansalaisjärjestön varastot täyttyvät muovijätteestä

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Chilen etelän haava – Mapuche-kansan maakiista hakee ratkaisuaan

06.07.2025

Elina Backmanin Saana Havas -dekkarit kaipaisivat voimakasta uusiutumista

05.07.2025

Latinalainen Amerikka kiristää otettaan kansalaisjärjestöistä

05.07.2025

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

03.07.2025

Roskavuorovesi vie turistit Balin rannoilta: Kansalaisjärjestön varastot täyttyvät muovijätteestä

02.07.2025

Zimbabwessa pienet jyvät pelastavat maanviljelijän päivän

01.07.2025

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

01.07.2025

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

30.06.2025

Tatiana Elf aukoo uusia uria suomitrilleriin pätevässä esikoisessaan Huijari

29.06.2025

Noora Kotilaisen kolumni: Tappaminen sodassa on juridisesti oikeutettua, mutta lopulta yksilö on yksin tekojensa kanssa

29.06.2025

Samuli Laihon trilleri Pelon piiri on juuri niin jännittävä kuin sen nimi lupaa

28.06.2025

Rukoilen: Älä äänestä demareita

28.06.2025

Käännekohtien kevät – Mitä jäi mieleen politiikan alkuvuodesta 2025?

28.06.2025

Väinö Linnan klassikko valtaa Pyynikin

27.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Huomisen Euroopassa voisimme maksaa digieurolla

10.07.2025

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään