Yhteiskuntasopimuksen jatko selvinnee ensi perjantaina, jolloin pääministeri Juha Sipilä (kesk.) odottaa työmarkkinakeskusjärjestöiltä vastauksia, lähtevätkö ne neuvottelemaan sopimuksesta.
Mahdollisen yhteiskuntasopimuksen onnistuminen riippuu siitä, ottavatko ammattiliitot siinä sovitut asiat omiin työehtosopimuksiinsa. Keskusjärjestöt voivat vain suositella tätä.
Työnantaja muuttaisi työaikoja
Teknologiateollisuus on ollut yhteiskuntasopimuksen kannalla siitä asti, kun pääministeri sitä ehdotti.
– Meidän tulokulmamme on kustannuskilpailukykyvaje. Meillä on 20 prosentin vaje muihin euromaihin ja jotakin pitäisi tehdä, toimitusjohtaja Jorma Turunen vaatii.
– Kustannuskilpailukykyä voidaan parantaa monella eri tavalla. Yhdellä keinolla sitä ei pystytä tekemään.
Turusen sormi osoittaa suomalaiseen valmistavaan teollisuuteen, jossa hänen mukaansa tehdään Euroopan alhaisinta vuosityöaikaa.
– Työaikakysymys on yksi asia, joka pitäisi jollakin tavalla ratkaista. Sillä puolella on keskusteltu esimerkiksi päivittäisen työajan pidentämisestä, loma-ajoista ja lomarahoista.
Taidetaan tehdä työnmarkkinaratkaisu
Keskusjärjestöjen käydessä keskenään neuvonpitoa liittotasolla ei ole tietoa, mikä mahdollisen yhteiskuntasopimuksen sisältö on.
Näin valittelee SAK:laisen Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto, jonka mukaan työnantajien ja hallituksen lopullisia tavoitteita on vaikea arvioida.
– Me emme tiedä, tehdäänkö tässä nyt työmarkkinaratkaisua vai jotakin yhteiskuntasopimusta, Aalto hämmästelee.
Hän kuitenkin valmistautuu työmarkkinaratkaisun tekemiseen, koska työehtosopimukset päättyvät ensi vuoden syksyllä. Neuvotteluihin Aalto vaatii tasapainoisia asetelmia, ettei jo ennakolta ole päätetty, kuinka paljon mihinkin laitetaan lisää tai kuinka paljon otetaan pois.
– Yhteiskuntasopimuksessa mahdollisesti sovittavia asioita pyritään varmasti uittamaan seuraaviin työehtosopimuksiin.
Halpuuttaminen on pöhköä
Myös akavalaisen Tekniikan akateemisten toiminnanjohtaja Heikki Kauppi ihmettelee yhteiskuntasopimushössötystä.
– Se tässä lienee selvää, että yhdet haluavat leikata palkkoja ja lisätä työaikaa, vaikka nämä eivät ole valtakunnan keskeisimpiä ongelmia.
Kaupin mukaan paljon pahempi ongelma on ollut jo viitisentoista vuotta näköalattomuus.
– Ennen vuotta 2007 investoinnit olivat ylläpitoinvestointeja, sen jälkeen ei ole ollut niitäkään. Jos yhä pienemmillä resursseilla yrittää tehdä samaa kuin ennenkin, aika pian huomaa olevansa kilpailukyvytön.
Työajan pidennys ja tuotekehityksessä säästäminen olisivat Kaupin mukaan askel kehitysmaan suuntaan. Siinä ostettaisiin lisäaikaa jatkaa samoja virheitä.
– Sen jälkeen neljän vuoden kuluttua kysyttäisiin, että voisitteko te pidentää lisää tai laskea palkkoja enemmän. Se on ihan pöhkö strategia. Oltaisiin entistä tyhmempiä entistä halvemmalla.
lehti 