Pariisissa jatkettiin perjantaina neuvotteluja puheenjohtajamaa Ranskan torstai-iltana jättämän uuden kompromissiehdotuksen pohjalta. Neuvotteluja oli jo toisena yönä peräkkäin jatkettu läpi yön.
Ilmastokokouksen oli alunperin määrä päättyä perjantaina klo 19 Suomen aikaa. Kokouksen venyminen kuitenkin varmistui perjantaiaamuna, kun järjestäjät ilmoittivat mieluummin antavansa lauantaihin saakka neuvotteluaikaa kuin painostavansa aikataulusta kiinni pitämiseen.
Useiden kansalaisjärjestöjen ja muiden tiukkaa ilmastosopimusta vaativien tahojen edustajat antoivat perjantaina varovaisen toiveikkaita lausuntoja neuvottelujen tämänhetkisestä suunnasta.
Toimia saatetaan vauhdittaa
Tärkein positiivinen asia lienee se, että 2020-luvun ilmastotoimia ei lukita maiden tänä vuonna esittämiin päästövähennystavoitteisiin, jotka on todettu täysin riittämättömiksi rajaamaan lämpenemistä tavoiteltuun kahteen asteeseen.
Tämänhetkisen kompromissitekstin mukaan maiden ”kansalliset panokset” tarkistettaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 2019, siis jo ennen Pariisin sopimuksen vuonna 2020 tapahtuvaa voimaanastumista.
Tämä olisi jopa parempi tulos kuin esimerkiksi EU:n ennen kokousta esittämä tavoite, että panoksia tarkistettaisiin viiden vuoden välein alkaen vuodesta 2025.
Panosten tarkistaminen pitäisi tietysti aloittaa vielä aikaisemmin, jotta olisi todellisia mahdollisuuksia päästä tavoitteisiin. Mutta nyt sopimukseen tulossa oleva linja pitää joka tapauksessa oven raollaan sille, että ilmastotoimia kiristetään matkan varrella eikä juututa vuosiksi riittämättömään linjaan.
Epäselvää tosin on, tarkoittaisiko jokainen viiden vuoden tarkistuskierros samalla myös tavoitteiden kiristämistä, vai tehtaisiinko tämä vain kymmenen vuoden välein.
Tavoite tiukkenemassa
Ehkä yllättävin asia kokouksessa on ollut se, että ajatus lämpenemistavoitteen kiristämisestä vähempään kuin kahteen asteeseen on saanut laajenevaa kannatusta. Ennen kokousta sitä pidettiin hyvin epätodennäköisenä.
Kaksi astetta ei ole hatusta tempaistu luku, vaan perustuu Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvioon siitä, että sillä saatettaisiin vielä välttää kaikkein pahimmat ilmastonmuutoksen seuraukset.
Silti se on myös ollut poliittinen kompromissi. Myös kahden asteen nousu aiheuttaisi jo monissa maissa hyvin vakavia seurauksia. Siksi esimerkiksi kansalaisjärjestöt, pienet saarivaltiot ja vähiten kehittyneet maat ovat vaatineet tavoitteeksi 1,5 astetta.
Ranskan uusimman kompromissiesityksen mukaan lämpötilan nousu on pidettävä ”selvästi alle 2 asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja on ponnisteltava lämpenemisen rajaamiseksi 1,5 asteeseen”.
Tavoitteen tiukentaminen luonnollisesti nostaa paineita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Ongelma on kuitenkin se, että muu sopimusteksti ei välttämättä tue todellista etenemistä kohti tätä tavoitetta.
Epävarmaa on edelleen esimerkiksi se, minkälaiset päästovähennystavoitteet asetetaan tuleville vuosikymmenille ja mitkä vuodet valitaan tavoitevuosiksi.
Palomuurista yhä kiistaa
Suurimpia ratkaisemattomia kysymyksiä on jaottelu kehittyneisiin ja kehitysmaihin. Tämä niiden välillä oleva niin sanottu palomuuri lyötiin lukkoon vuonna 1992 Rion sopimuksessa, joka puitesopimuksena määrittää myöhempiä ilmastosopimuksia.
Teollisuusmaat – toiset tiukemmin ja toiset vähemmän pontevasti – ovat vaatineet palomuurista luopumista tai ainakin sen madaltamista.
Esimerkiksi EU ja Suomi haluaisivat kahtiajaon tilalle liukuvan asteikon, jossa olisi monta tasoa.
Perusteluna on se, että maailma on muuttunut runsaassa 20 vuodessa, eivätkä kaikki kehitysmaiden ryhmässä olevat kuulu enää maailman köyhimpiin maihin – jotkut kuten Saudi-Arabia eivät alun pitäenkään.
Kehitysmaat kuitenkin pelkäävät, että palomuurista luopuminen romuttaisi perusteet teollisuusmaiden historiallisen vastuun perusteella tapahtuvaan vastuunjakoon.
Tiukasti vastaan panevat suurten hiilidioksidipäästäjien joukkoon nousseet Kiina ja Intia.
Rahoituksesta riidellään
Kysymys palomuurista vaikuttaa muihin ratkaisemattomiin ongelmiin, erityisesti ilmastorahoitukseen. Jaottelu määrittää, ketkä ovat maksajia ja ketkä saavat rahaa.
Esimerkiksi Kiina on jo ryhtynyt antamaan ilmastorahoitusta köyhimmille kehitysmaille, mutta se haluaa tehdä sen omaehtoisesti eikä ulkopuolelta asetettavien sitovien velvoitteiden perusteella.
Samantyyppisillä perusteilla haraavat toisaalta myös perinteiset teollistuneet maat kuten Yhdysvallat sitovista rahoituspykälistä sopimista vastaan. Yhdysvallat ja EU voivat antaa rahaa, mutta itse haluamallaan tavalla.
Sopimusluonnokseen on kuitenkin tulossa jonkinlainen kirjaus vuoden 2020 jälkeen tapahtuvasta rahoituksesta. Sitä ennen voimassa on teollisuusmaiden antama lupaus nostaa ilmastorahoitus vuoteen 2020 mennessä 100 miljardiin dollariin vuosittain.
Ihmisoikeudet poistettiin
Köyhimmille kehitysmaille ja hukkumisvaarassa oleville saarivaltioille tärkeässä asiassa ilmastonmuutoksen jo aiheuttamien haittojen ja menetysten korvaamisesta on yhä sopimusluonnoksessa kaksi vaihtoehtoa.
Molemmissa tunnustetaan sinänsä ongelman olemassaolo, mutta esitykset eroavat siinä suhteessa, katsotaanko sen aiheuttavan jotain toimenpiteitä.
Kiista palomuurista vaikuttaa myös kiistaan ilmastotoimien valvonnasta ja todentamisesta. Kiina kumppaneineen vaatii säilyttämään kahtiajaon, jossa kehittyneille maille on tiukat todentamisvelvoitteet ja muille huomattavasti väljemmät.
Yksi suuri pettymys kansalaisjärjestöille on se, että tämän viikon kompromissiluonnoksista on pudotettu kokonaan pois maininnat ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen oikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisesta ilmastopolitiikassa.
Aamupäivän tietojen perusteella perjantaina ei ole tulossa enää uutta kompromissiesitystä. Kokouksen puheenjohtajana toimiva Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius sanoi, että lopullinen luonnos pyritään toimittamaan neuvottelijoille varhain lauantaiaamuna, niin että se voitaisiin allekirjoittaa lauantaina puolenpäivän aikoihin täkäläista aikaa.
lehti 