Lemmy tuli tunnetuksi perustamansa ja johtamansa bändin Motörheadin johtajana. Hän oli omanlaisensa musiikin uranuurtajia. Moottoripäät eivät olleet mitään kilttejä pyhäkoulun parhaita oppilaita. Kun rokatti niin sitten rokattiin ja rajusti. Ilman Lemmyä hard rockin historia olisi aika kevyttä!
Bändin maine kiiri Suomeenkin riittävällä vauhdilla. Heidät saatiin keikalle Punkarock-nimiseen Juhannusjuhlaan Punkaharjulle 23.6.1979. Heidän esiintymisestään ja ns. lavasäteilystään siellä ja lavan ulkopuolella tuli ikimuistoinen paikalla olleille nuorille.
Esiintyminen lavalla ei jäänyt heidän ainoaksi maineteoksi. Heillä oli myös lavan taustasäteilyä.
Bändin taukotilaksi oli vuokrattu iso asuntovaunu. Sopimukseen kuului myös riittävästi keikkaa tukeva juoma- ja ruokatarjoilu. Keikan jälkeen vaunun tie kulki romuttamoon. Motörhead pisti ns. haisemaan ja kunnolla.
Syyt tähän kyllä arvattiin. Asuntovaunun piiritti isohko bändärityttöjen joukko ja järjestysmiehet pitivät huolta, etteivät nuoret tytöt päässeet tekemään lähempää tuttavuutta ihastuksiinsa. Niistä kohtaamista olisi todennäköisesti seurannut suorastaan helvetillinen kalabaliikki, ja järjestäjät olisivat saaneet niskaansa julmistuneiden tyttöjen kodinturvajoukot.
Takuuvarmasti tilaisuuden jälkimainingit olisivat olleet korkeammat kuin mitä tuolloin seurasi brittikundien vierailusta.
Bändi Lemmyn johdolla kuitenkin pahoitti mielensä. Jotain jäi saamatta. Osansa tähän toi myös heille varattujen virvoitusjuomien runsas käyttö.
Ilonpito ei suinkaan loppunut tähän. Savonlinnan Casino otti heidät majoitukseensa. Varautuminen reippaaseen rentoutumiseen ei tuolloin kuulunut omimpaan osaamiseen. Illan hiljaisena hetkenä alkoi äänekäs kaluston uudelleen sijoittaminen ja omanlaatuinen performanssi seinämaalausten tekemiseen ketsupilla. Vanhan Euroopan tapoja rantautui Saimaankin rannoille.
Olemme toki kuulleet ja nähneet brittinuorison parhaimmiston harjoittaneen Thames-joella soutukilpailuja, Lemmyn bändin kaverit ei tuota lajia pitäneet minään.
He keksivät murjoa muutaman veneen pohjan soutukelvottomaan kuntoon. Lasikuituveneiden valmistajat olivat ilmeisesti kiitollisia tuontyyppisestä myynnin edistämisestä. Hotelli ei.
Aamulla muusikot lähtivät kiireellä kohti Helsinki – Vantaan lentokenttää.
Minut herätti varhain paikallinen nimismies ja kyseli tilaisuuden järjestäjiä. Toki tunsin heidät.
SDNL:n nuorisopiirijärjestön aktivistien perustama ohjelmatoimisto oli tapahtuman järjestäjä.
Heitä nimismiehen joukot eivät kuitenkaan löytäneet. Yhdessä nimismiehen kanssa totesimme, että bändin seuraava keikka tapahtuu putkassa!
Keikka ei ollut mikään yleisömenestys. Keikkapalkkio suoritettiin Englantiin ja muusikot olivat lähinnä rahattomina krapulassa.
Bändin manageri tuli Lontoosta rahakassin kanssa. Keikkapalkkio ei muistaakseni riittänyt kaikkiin kuluihin, mutta managerilla oli lompsa kunnossa.
Motörhead heitti Suomessa yli 30 keikkaa. Lemmyn bändin musiikillisista ansioista voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta raskaaseen metalliin hän jätti komean jäljen. Toista Motörheadin tyylistä ulkomaista bändiä Suomessa ei mielestäni ole keikkaillut. Jätkillä oli munaa.
Ulkomaalaisia bändejä toki 60- ja 70-luvulla toki kävi, mutta suurin osa oli onnettomia piipertäjiä ja ties mitä kirkkokuorojen kasvatteja.
Lemmyn ura on päättynyt saappaat jaloissa. Muistakaamme häntä ja hänen erityislaatuista karismaansa kunnioituksella.
uutiskirje 
