Tampereen elokuvajuhlat on tunnettu ajankohtaisista aiheistaan. Kilpailusarjojen ohella se nostaa erikoisohjelmillaan ja keskustelutilaisuuksillaan esiin ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita.
– Eri esityssarjoista ja yksittäisistä elokuvista pyritään saamaan kokonaisuus, joka kiinnostaa, yllättää ja saa tuntemaan, että elokuva on muutakin kuin helposti nautittavaa ja ehkä liiankin nopeasti unohdettavaa viihdettä, festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso sanoo.
Festivaaliväkeä puhutellaan nytkin monenlaisten globaalien ongelmien kautta. Näkökulma niihin on syvän inhimillinen. Yksi moneen suuntaan kurkottava teema on pakolaisuus–maahanmuutto–muukalaisuus.
Laakson mukaan tavoitteena on muistuttaa näistäkin ongelmista elokuvan ja keskustelutilaisuuksien kautta. Kaikkiaan festivaalilla nähdään noin 400 elokuvaa.
Pakolaiset muuttavat omasta maastaan
Heti avajaispäivänä keskiviikkona elokuvilla käytiin orjuutta vastaan. Ensimmäisen teemanäytöksen otsikko oli Ihmiskauppa: Unchosen. Iso-Britanniassa arvioidaan nyt olevan 10 000 orjaa. Tyypillisimmin orjuuttaminen tarkoittaa seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkotyötä, pakkoavioliittoa tai kotiorjuutta.
Brittiläinen nykyorjuutta vastustava Unchosen-organisaatio on tuottanut vuodesta 2013 asti elokuvia, joilla kamppaillaan inhimillisen riiston hyväksyntää vastaan. Toinen teemaan pureutuva näytös on festivaalin oma kooste. Ihmiskauppa: TFF-näytöksessä esitetään muiden muassa intialaisen Payal Sethin Iilimadot (2015), joka kertoo aasialaisten järjestettyjen avioliittojen neitsytmorsiankulttuurista. Ohjaaja saapuu Tampereelle.
Maastamuutto – alkaako tulevaisuus nyt? oli torstaina järjestetyn kuusi tuntia kestäneen erillisen seminaarin aihe maastaan muuttavista pakolaisista. Siinä katsottiin ensin kaksi tuntia elokuvia, yksi niistä oli Syyriaan sijoittuva dokumentti, Floor van der Meulenin ja Thomas Vroegen 9 päivää – ikkunastani Aleppossa (2015).
Elokuvien jälkeen keskusteltiin. Puheenvuoroja käyttivät muiden muassa Syyrian Alepposta kotoisin oleva valokuvaaja Issa Touma, suomalais-iranilainen elokuvaohjaaja Hamy Ramezan ja Matkalla ajassa ja paikassa – Turvapaikanhakijat pohjoisessa Suomessa -tutkimushanketta johtava tohtori Tapio Nykänen.
”Huumorintajuttomuus vaarallista”
Hauskuus on yksi elokuvan suosion perusominaisuuksia. Sekin voi puhutella syvästi. Elokuvajuhlille saapuvan italialaisen Bruno Bozzetton sloganeihin kuuluu sanonta ”Huumorintajuttomat ihmiset ovat vaarallisia”. Bozzettolta nähdään kaksi lyhyiden animaatioiden koostetta ja kolmantena Walt Disneyn Fantasia-elokuvaa (1940) parodioiva pitkä hupikonsertti Allegro non troppo (1976).
Omalaatuista suomalaista huumoria sisältää 5 tähden tarinat, jonka teemaa järjestäjät kuvaavat ytimekkäästi sanoilla ”Suomi Finland Perkele”. Näytöksen lyhytelokuvissa pureudutaan syvälle suomalaisuuteen. Päärooleissa olevien isäntien ja emäntien pahin kirosana taitaa olla ”häpeä”. Näytökseen kuuluu Maarit Lallin Kovat miehet (1999). Se kertoo maaseudun uppiniskaisista miehistä, joiden sielunmaisemaa ei pilaa hölmöily eikä hätäily: pitää pärjätä omillaan, eikä traktorin alta apua soitella.
Katsojan huumorintajua koettelee kokeneen Teemu Nikin retrospektiivi. Nikki hallitsee hyvän maun rajoilla taiteilun. Hänen lyhytelokuviensa hahmot ovat räävittömiä. Festivaali myy näytöstä esitteessään otsikolla Tissejä, kalajuttuja ja törkeää vihjailua.
Kilpailuissa yli 100 elokuvaa
Kansainväliseen kilpailun 60 elokuvan joukossa on kaksi suomalaista työtä. Toinen niistä on Jan Ijäksen Hyljätyt (Waste no. 2 Wreck, 2015). Dokumentti on kuvattu pakolaisveneiden hautausmaalla italialaisella Lampedusan saarella.
Kotimaisessa kilpailussa nähdään 34 lyhyttä ja kahdeksan pitkää elokuvaa.
uutiskirje 
