Viimeinen sana
Pääministeri Juha Sipilä on ärsyyntynyt opposition arvostelusta. Hänestä opposition puheissa ”vilisevät sanat EI, uhka, vaara ja riski”. Opposition puheet ovat hänestä merkki poliittisen kulttuurin amerikkalaistumisesta, mikä horjuttaa uskoa politiikkaan. Sylttytehdas ei olekaan ”etelän media”, jota keskusta tapasi syyttää oppositiossa.
Nyt syyllinen on oppositio, jonka argumenteilta hallitus sulkee korvansa. Sipilän kannattaisi hiukan muistella hallituskumppaninsa perussuomalaisten oppositiopuheita.
Puheenjohtaja Timo Soini herjasi ja levitti katteettomia lupauksia. Meno yltyi ”jytkyn” jälkeen rienaavaksi, kun puolue pakoili vastuuta oppositiossa. Nykyinen kielenkäyttö on asiallista soinismeihin verrattuna.
Sipilän oikeistohallituksen teot ovat kirkastaneet puolueiden eroja. Punavihreät oppositiopuolueet ovat varsin samansuuntaisesti argumentoineet hallituksen hyvinvointivaltion alasajoa vastaan.
Oppositiossa tehdään blokkipolitiikkaa ilman blokkeja. Hallituksessa ei ole poliittisia pidikkeitä, jotka pakottaisivat konsensukseen oikeudenmukaisuuden puolesta. Hallitus ohentaa tavoitteellisesti ja yksituumaisesti julkista sektoria ja sosiaaliturvaa.
Erojen kirkastuminen on äänestäjien oikeusturvan kannalta hyvä. Eroja on ollut, mutta ne ovat jääneet äänestäjille hämäräksi. Erojen kirkastaminen ei ole itse tarkoitus, mutta hallituksen politiikka synnyttää niitä väistämättä.
Sipilä hakee aatteellista ja moraalista tukea yli 100 vuoden takaa Santeri Alkion ajattelusta. Sipilän rakenneuudistukset kulkevat ”raunioiden läpi, vanhaa murskaten ja sulattaen. Kaikki sivistystaistelu tarkoittaa vanhan, yli-ikäisen hävittämistä ja uuden luomista”.
Hän perää alkiolaisessa hengessä ”lujaa uskoa ihanteelliseen tulevaisuuteen”. Keskustalle tämä voi sopia, mutta ei moderniin yhteiskuntaan.
Sipilän vetoomus uskoon ja luottamukseen on suora kehotus muutosuskovaisuuteen ja kritiikittömyyteen. Kriisien ja uhkien edessä feel good -ajattelutapaan tuudittautuminen olisi petos niitä kohtaan, joihin hallituksen päätökset kohdistuvat kipeimmin.
Hallituksen markkinoimat ja ajamat uudistukset ovat uhkia ja riskejä työttömille, pienipalkkaisille, lapsiperheille ja sairaille, jotka ”vanhaa murskaten” tehdyt uudistukset ajavat erityisen ahtaalle. Tasa-arvoa murennetaan kaikin tavoin.
Arjessa äärirajoilla toimeentulonsa kanssa sinnitteleville ”luja usko ihanteelliseen tulevaisuuteen” on pilkantekoa. He elävät hallituksen päätösten kanssa tässä ja nyt. Lupaus tulevasta taivaasta ei lämmitä, kun jokainen sentti on kiven alla.
Sipilän hallituksen luomaa uhkaa Oy Suomi Ab:sta ei voi ohittaa. Sipilän hallitus on pistämässä lihoiksi kansallista omaisuutta, kaventamassa ja keskittämässä päätöksentekoa ja demokratiaa.
Vallan siirtäminen eduskunnasta ja poliittisilta päättäjiltä osakeyhtiöihin on peruuttamaton. Tulevaisuudessa voidaan huutaa valtiota apuun, jos liikenteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen yhtiöittäminen johtaa taloudelliseen umpikujaan.
Siinä vaiheessa on kuitenkin jo myöhäistä.
uutiskirje 
