Mikä on puolue ja mitä se tekee? Mitä sen pitäisi tehdä? Nämä kysymykset eivät ole yhdentekeviä. Pidämmehän me yllä valtakunnallista puolueorganisaatiota ja toimimme sen tehtävissä kuluttaen omaa vapaa-aikaamme.
Puoluetoiminta on vapaaehtoistyötä parhaimmillaan. Puoluetyöstä saavat palkkaa hyvin harvat puolueen työntekijät, politiikan ammattilaiset.
Ilman jäsenten ja kannattajien vapaaehtoista työtä ei yksikään puolue toimi. Siksi on perusteltua pohtia puolueen niin poliittista kuin järjestöllistä toimintaa.
Puolueen onnistumista tai heikkouksia voi punnita monin eri tavoin. Vaalitulokset ovat vakuuttavin numeroilla mitattava mittari. Toki monia muitakin mittareita on, mutta käytän tässä nyt vain kuntavaalikehitystä.
Kuntavaalit ovat siitä hyvä mittari, että paikallisluonteestaan huolimatta myös eduskuntaryhmän ja puoluejohdon esiintymiset vaikuttavat kuntavaaleissakin. Mutta toisaalta kuntavaaleissa mitataan puolueorganisaation toimintakyky paikallistasolla. Perus- ja kunnallisjärjestöt rekrytoivat ehdokkaat, keräävät rahoituksen ja organisoivat vaalikampanjoinnin. Jollei tämä kokonaisuus toimi, hyvän vaalituloksen edellytykset heikkenevät heti.
Kuntavaalien välissä perus- ja kunnallisjärjestöt yhdessä valtuustoryhmien kanssa ohjaavat ja linjaavat kunnallispoliittista toimintaa sangen itsenäisesti. Ne tekevät politiikkaa.
Vasemmistoliitto kävi ensimmäiset kuntavaalinsa vuonna 1992. Puoluejärjestöt asettivat silloin 6 345 ehdokasta. He keräsivät 11,7 prosentin ääniosuuden, millä heltisi 1 319 valtuustopaikkaa.
Vasemmistoliitto oli kirkkaasti neljänneksi suurin puolue. Viidenneksi suurin oli vihreät, jonka 1 253 ehdokasta sai 6,9 prosentin kannatuksen ja 343 valtuutettua. Vasemmistoliitto kuului neljän suurimman puolueen ryhmään, joten se oli vahvasti mukana kaikessa.
Viimeksi kuntavaalit käytiin vuonna 2012. Niissä meidän puoluejärjestömme saivat listoille 3 506 ehdokasta, joiden keräämä ääniosuus oli 8,0 prosenttia, ja paikkoja tuli 640. Samoissa vaaleissa vihreiden 2 299 ehdokasta keräsi 8,5 prosentin kannatuksen saaden 323 valtuutettua. Vihreät, ja myös perussuomalaiset, menivät kannatuksessa vasemmistoliiton ohi.
Puolue onkin nyt vasta kuudenneksi suurin! Muutos on melkoinen.
On selvää, että puolueen poliittisissa sisällöissä on jotain, joka ei nyt kolahda äänestäjiin. Yhtä selvää on, että puolueorganisaatio on pahasti heikentynyt. Sen näkee ehdokasmäärän kehityksestä.
Tässä mainittujen vaalien välillä on käyty neljät kuntavaalit, ja kaikissa kehitys on ollut laskeva. Ei siis ole tapahtunut mitään romahdusta vaan hiipumista.
Kyse ei myöskään ole joistakin henkilöistä. Tuona ajanjaksona puoluetta on johtanut neljä puheenjohtajaa ja neljä puoluesihteeriä, mutta kannatuskäyrä on laskenut tasaisesti henkilöistä riippumatta.
Eduskuntavaaleissa kehitys on ollut samansuuntainen. On huolellisen pohdinnan paikka.
Nykyisin sanotaan, että ”politiikan painopiste on siirtynyt eduskuntaan”. Missä näin on päätetty? Vai ovatko asiat muuttuneet itsestään siihen suuntaan? Ei varmasti, yhteiskunnassa ei juuri mitään tapahdu itsestään tai vahingossa.
Tämä käsitys on elitistinen, demokratiaa kaventava ja virheellinen. Käsitys ei myöskään ole uusi. Yli kymmenen vuotta sitten sosialidemokraattinen vaikuttaja, edesmennyt Aimo Kairamo sanoi sattuvasti: ”Eihän me kaikki voida liittyä eduskuntaryhmään. Meille muille on puolue.” Asian ydin on siinä määritelty hyvin.
Puolueen tehtävä on vaikuttaa koko yhteiskunnassa ja silloin tarvitaan eduskuntaryhmää leveämmät hartiat. Kunnissa käyttää päätösvaltaa 9 674 valtuutettua ja melkoinen joukko muita luottamushenkilöitä, jotka ovat yli 90-prosenttisesti puolueiden edustajia. He päättävät vuositasolla 42 miljardin euron menoista ja paljon muusta arkeemme liittyvästä. Ei mikään turha joukko.
Mikäli hallituksen kaavailut maakuntahallinnosta vaaleineen toteutuvat, siitä tulee uusi ja iso työsarka ennen kaikkea puolueiden piiri- ja paikallisjärjestöille. Ne tarvitsevat myös resursseja uusien tehtävien hoitamiseen. Oleellista on, että puolueväen hommat eivät ainakaan vähene.
Tilanne on tämä, mutta mitä tekee vasemmistoväki? Kinastelee puoluekokouskauden pituudesta, väittelee puoluesihteerin valintapaikasta ja järjestää turhanpäiväisiä jäsenäänestyksiä. Ei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä puolueen kannatuksen kasvattamisen kanssa tai puoluejärjestöjen toimintakyvyn voimistamisessa.
Ensisijaista on politiikka ja sen sisältö. Järjestöllisen toiminnan pitää tukea poliittista toimintaa.
Poliittista ja järjestöllistä toimintaa ei pidä jyrkästi jakaa omiin lokeroihin. Nuo kaksi lohkoa muodostavat yhden kokonaisuuden. Ainakin silloin, kun asiat ovat kunnossa. Nyt ei niin ole.