Lasten ja nuorten kulutusasenteet ovat Kuluttajatutkimuskeskuksen tuoreen Perhe kulutusyhteiskunnassa -teoksen mukaan melko säästäväisiä. Opuksen mukaan mainosten seuraamisella näyttäisi olevan jopa merkittävä rooli nuoren polven säästäväisyydessä.
Mainosten myönteisen vaikutuksen säästäväisyyteen arvellaan johtuvan siitä, että mainokset ehkä kehittävät lasten hintatietoisuutta ja ohjaavat siten tekemään edullisempia ostoksia.
Mainonnan tavoitteena ei kuitenkaan ole koskaan ollut, eikä varmasti tule koskaan olemaan, säästäväisyyden lisääminen. Mainonnan tehtävänä on lisätä tuotteiden tunnettuutta ja ennen kaikkea myyntiä. ”Ostakaa ostakaa” on mainonnan kieltä, ei suinkaan ”Säästäkää aina kun voitte”.
Muinaisina aikoina, kun kunnallinen kuluttajaneuvonta tuli Suomeen, touhua ensimmäisenä aloittaneen Jyväskylän kaupungin kuluttajalautakunnan puheenjohtaja luopui kesken kauden tehtävästään ja minut houkuteltiin hommaa jatkamaan.
Alkuaikoina kuluttajaneuvonnan tehtävistä tuntui olevan toimialan lautakuntien jäsentenkin keskuudessa kovin erilaisia näkemyksiä. Muistan kerran herättäneeni jopa pahennusta Kuntaliiton järjestämällä kuluttajalautakuntien jäsenten kurssilla.
Olin jo silloin, neljännesvuosisata sitten, sitä mieltä, että kuluttajaneuvonnan yksi tärkeä tehtävä on valistaa ihmisiä luopumaan turhasta kulutuksesta. Ilmastonmuutoksesta ei silloin vielä puhuttu, mutta hyvin selvältä tuntui, ettei luonto kerta kaikkiaan kestä jatkuvan kasvun toteuttamista.
Muistaakseni espoolainen kuluttajalautakunnan jäsen nousi tiukasti näkemystäni vastaan ja väitti, että kuluttajaneuvonnan tehtävänä on nimenomaan olla markkinoinnin apuna edistämässä kulutusta: ”sehän tuo työtäkin ihmisille”.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että turhaa kulutusta on syytä välttää. Joulunakin. Onkohan tällainen mielipide jo rikollinen näinä taloustaantuman aikoina, jolloin työttömyys on kääntynyt nousuun, luottamusindikaattorit vilkkuvat punaisena ja yksityistä kuluttajaa maanitellaan yhä ponnekkaammin koko kansantalouden pelastajaksi.
uutiskirje 
