Oikeistohallitus Suomessa vuonna 2018 jatkaa unelmoimista kurjistetusta köyhyydestä. Jatkumona köyhiä ja työläisiä vainoavaan politiikkaansa se ajoi lävitse työttömiin kohdistetun aktiivimallin. Virallisesti (jos hallituksen puheet tulkataan selkokielelle) aktiivimallin on tarkoitus kannustaa ihmisiä työllistymään tekemällä työttömänä olosta entistäkin epämukavampaa.
Hallituksen mukaan tämä ajaa ihmiset tekemään epätoivoissaan palkatonta pakkotyötä tai ryhtymään pakkoyrittäjäksi. Tämä toteuttaisi tapahtuessaan mukavasti oikeistohallituksen ihanteita.
Todellinen syy aktiivimalliin on kuitenkin halu leikata työttömyysturvaa. Edes pakkotyötä ei ole tarjolla kaikille työttömille, joita on kymmenkertainen määrä vapaana oleviin työpakkoihin verrattuna.
Useimmilla paikkakunnilla työttömien on lähes mahdotonta täyttää aktiivimallin vaatimuksia. Näin ollen työttömyysturvaan kohdistettava rankaisu on automaattinen. Hallitukselta olisikin ollut rehellisempää suoraan alentaa työttömyysturvaa haluamallaan määrällä, mutta silloin sitä ei olisi kyetty naamioimaan työttömän itsensä syyksi.
Hallituksen uusin hyökkäys on jatkoa aiempaan politiikkaan, jolla koetetaan haitata köyhien yhdessä asumista tukien vähentämisen kautta. Yksin asuvaan työttömään, jolla ei ole säästöjä, aktiivimallilla ei ole mitään vaikutusta, sillä hän saa joka tapauksessa toimeentulotukena takaisin kärsimänsä rangaistuksen, kunhan vain ymmärtää ja viitsii käyttää oikeuttaan.
Aktiivimallin todellisia uhreja ovat yhdessä asuvat ihmiset, joista vain toinen on töissä. Tällöin toimeentulotukea ei ole saatavissa. Hallituksen toimiin sopeutuakseen köyhien ihmisten kannattaakin taloudellisessa mielessä välttää yhteen muuttamista.
Miksi porvarit kannustavat tällaiseen perhepolitiikkaan? Onko porvarihallitus jälleen löytänyt malthusilaisen pelon liian paljon lisääntyvistä köyhistä? Vai onko tarkoituksena pitää yksiöiden vuokrat katossa?
Surkea totuus on, että hallitus on vain ahne, epäpätevä ja ideologiansa sokaisema. Se kokee oikeudekseen kohdella yhteiskunnan vähäosaisia myös vähempiarvoisina. Se on lyhytnäköisyydessään ja lyhytmuistisuudessaan unohtanut, että työttömyysturva ja toimeentulotuki eivät ole tarkoitettu ainoastaan köyhien elättämiseen, vaan ne ovat toimineet myös tehokkaana yhteiskuntarauhan tuottajina.
Jos eliitti ei halua tulevaisuudessa turvautua vartijoihin ja linnoitettuihin kartanoihin kehitysmaiden tapaan, on syytä pitää tämä mielessä.
Jari Karttunen
Joensuu