Pintaa syvemmältä
Otsikko on George Orwellin tunnetun kirjan suomennoksen nimi. Siinä hän kuvaa kokemuksiaan Espanjan sisällissodasta ja Katalonian anarkistihallinnosta. Nyt omapäiset katalaanit ovat taas esillä, vaatien laajempaa itsehallintoa tai peräti itsenäisyyttä.
Kiihkokansallismielisyys on viime vuosina myös Euroopassa ja sen lähialueilla siirtynyt alueelliselle tasolle. On järjestetty kansanäänestyksiä maakuntien itsenäistymisestä, esimerkiksi Irakin Kurdistanissa ja Kataloniassa. Itsenäisyyteen pyritään lähinnä kolmesta syystä:
Itsehallinto on Baskimaassa laajempi kuin Kataloniassa.
– maakunta sijaitsee kaukana valtion pääalueesta, esimerkiksi Färsaaret ja Grönlanti Tanskasta
– maakunnassa on oma kieli ja kulttuuri – tämäkin pätee Färsaarten ja Grönlannin kohdalla, myös Skotlanti on tällainen tapaus
– maakunta on vauraampi kuin useimmat muut maakunnat valtiossaan eikä pidä tulontasauksesta.
Katalonia on ajankohtaisin esimerkki tällaisesta itsenäistymispyrkimyksestä ja siihen pätevät molemmat jälkimmäiset näkökohdat. Kakkoskohtaa pidetään ulkomaailman silmissä yleensä kunnioitettavana, kolmoskohtaa ei niinkään.
Italiassa paikallista liikehdintää on paljon, mutta lähinnä varakkaimmissa maakunnissa. Oikeistopuolue Lega Nord on lyhentänyt nimensä Legaksi, voidakseen toimia muuallakin kuin Lombardiassa, mutta ajaa edelleenkin rikkaan Pohjois-Italian etuja. Vielä pohjoisempana, Etelä-Tirolissa, vaikuttaa toisenlainen separatistiliike, jossa saksankielinen maaseutuväki mielellään liittyisi Itävallan Tiroliin, mutta Rooman hallitus on ilmeisesti hoitanut asian niin, ettei väkivaltaa enää esiinny.
Espanjassa Madrid on pystynyt solmimaan välirauhan baskien kanssa. Baskit muodostavat sen verran erilaisen ja erillisen kansanryhmän, ettei Madrid ole yrittänyt sulauttaa sitä kantaespanjalaisiin, joita tosin on asutettu alueelle. Baskinkieli on ehkä Euroopan vanhin kieli ja baskit ovat, Pyreneitten molemmin puolin asuvana ja merenkulkua harrastavana kansana, kansainvälisempi ryhmä kuin kantaespanjalaiset. Baskien vapautusliike ETA ajoi Espanjan ja Ranskan baskialueiden itsenäisyyttä aseellisin keinoin vuoteen 2011 asti. Elintaso on korkeampi kuin Espanjassa keskimäärin.
Itsehallinto on Baskimaassa laajempi kuin Kataloniassa. Minimivaatimus Barcelonassa onkin ollut saada edes samat oikeudet kuin baskeilla. Pitkään on kuitenkin vaadittu paljon enemmän, jopa täyttä itsenäisyyttä.
Ulkomaantoimittaja Hannu Reime kuvaa Ydin-lehden maaliskuun numerossa katalaanien, baskien ja Luoteis-Espanjan galicialaisten edesottamuksia Madridin keskusvallan kanssa otsikolla Menneisyyden haamuja Iberian niemimaalla.
Näitä haamuja liikkuu ennen kaikkea Madridissa, tavallaan diktaattori Francisco Francon jälkeläisinä. Oikeisto ei vieläkään myönnä, että Espanja on monikansallinen valtio. Espanjalaiseen nationalismiin sisältyy myös aimo annos kansalliskiihkoa, kaikuja Espanjan kauan sitten menettämästä imperiumista ja suurvalta-asemasta. Tämä tuo mieleen Turkin tilanteen, jossa maan johtaja pyrkii elvyttämään osmanien suurvaltaa.
Madridissa oikeistolainen pääministeri Mariano Rajoy ja hänen puolueensa Partido Popular ovat tiukasti vastustaneet katalaanien pyrkimyksiä. Kiista on poliittinen, mutta ei välttämättä puoluepoliittinen. Katalonian päämies Carles Puigdemont johtaa useiden porvarillisten puolueiden ryhmittymää Yhdessä Katalonian puolesta. Itsenäisyyttä kannattaa myös Katalonian tasavaltalainen vasemmisto, perustettu vuonna 1931, sekä radikaali CUP, joka pyrkii sosialistiseen tasavaltaan.
Jo 2000-luvun alussa Madridissa laadittiin Katalonian autonomiasta uusi laki, jonka kuningas allekirjoitti. Mutta Rajoyn puolue, silloin oppositiossa, vei lain perustuslakituomioistuimeen, joka katsoi lain sisältävän perustuslain vastaisia kohtia. Tämä taas kärjisti tilannetta Kataloniassa, jossa itsenäisyyden kannatus nousi noin 10 prosentista 40 prosenttiin, kertoo Hannu Reime.
Katalonian aluehallinto, Generalitat, järjesti 1.10.2017 kansanäänestyksen alueen itsenäistymisestä. Rajoyn hallitus vastusti kuitenkin tiukasti äänestystä ja lähetti keskushallinnon alaisia mellakkapoliiseja estämään sitä. He pamputtivat äänestäjiä ja raahasivat heitä katuja pitkin. Osanotto jäi suhteellisen alhaiseksi, 44 prosenttia äänesti. Heistä 92 prosenttia äänesti kuitenkin kyllä.
Tämän perusteella Puigdemont myöhemmin lokakuussa antoi Katalonian parlamentissa itsenäisyysjulistuksen, mutta ilmoitti, että sitä ei panna heti toimeen. Madridin hallitus reagoi vihamielisesti antaen pidättää johtavia katalaaninationalisteja. Puigdemont pääsi kuitenkin pakoon ja asettui Brysseliin.
Madrid ilmoitti järjestävänsä uudet alueparlamentin vaalit joulukuussa, siinä toivossa, että itsenäisyysmieliset menettäisivät enemmistönsä parlamentissa. Itsenäisyyttä kannattavat puolueet säilyttivät kuitenkin niukan enemmistön. (Lisää kahden viikon kuluttua.)
uutiskirje 
