Nykysosialismi on saanut alkunsa kapitalismin epäkohdista. Se on alun alkaen ollut kriittistä suhtautumista kapitalismiin. Nyt kun reaalisosialismi on kohdannut haaksirikon ja kapitalismi tuntuu saavan yhä suuremman hillitsemättömän vallan, sosialismin tulisi edelleen tunnistaa tämä missionsa. Pitäisi tunnistaa kapitalismin uudet muodot ja epäkohdat sekä rakentaa tältä pohjalta uutta kriittistä sosialismia.
Nyt kun globaali kapitalismi on johtanut ihmiskunnan ennen näkemättömään kriisiin ja tuhon partaalle, maailmassa on kriittiselle sosialismille erityinen tilaus.
Viimeisten vuosisatojen ajan kapitalismi on jyllännyt maapallollamme lisääntyvällä voimalla. Dynaamisuudessaan se on löytänyt aina uusia ja uusia toimintamuotoja. Se on laajentanut vaikutuspiiriään yksittäisistä tehdasyhdyskunnista ja kaupungeista valtiorajojen ja yli koko maailman ulottuvaksi globaalikapitalismiksi. Suomessa valtio-omisteisten yritysten pörssiin viennin ja toimintojen ulkoistusten myötä yhä suurempi osa valtiovallan kuntien hallinnoimaa taloutta on ohjattu kapitalismin piiriin.
Ihmisen käsitys tavoittelemisen arvoisesta, onnellisesta elämästä vääristyy.
Nykykapitalismi on muuttunut entistä hektisemmäksi. Dynaamisimpien yritysten suunnitteluaikajänne on lyhentynyt kvartaaliakin lyhyemmäksi ajanjaksoiksi kuukausiksi ja viikoiksi. Siitä, kuinka ihminen pysyy tässä oravanpyörässä mukana, puhutaan kovin vähän.
Koko olemassa olonsa ajan kapitalismi on luonut hyvinvointia ja yltäkylläisyyttä yhä suuremmalle osalle ihmiskuntaa. Mutta sen kritiikin kohteet ovat edelleen samat kuin, mihin sosialismi 150 vuotta sitten tarttui: hillitsemätön kapitalismi luo eriarvoisuutta. Se on tunnoton ihmistä kohtaan ja pyrkii hyödyntämään tätä pelkkinä taloudellisen pelin resurssina, joita kohdellaan sen mukaan, kun yrityksen taloudelliset hyötynäkökohdat edellyttävät.
Kapitalismi on sokea ihmisen onnellisuudelle, hyvän elämän tavan rakentamiselle, oikeantyyppiselle yhteiskuntasuunnittelulle, luonnon varojen riistolle ja luonnon saastumiselle.
Kaupallinen media tukenaan kapitalismi pystyy manipuloimaan ihmisen mieltä. Hänen käsityksensä tavoittelemisen arvoisesta, onnellisesta elämästä vääristyy: Tuhannet ja tuhannet ihmiset houkutellaan ajamaan satoja kilometrejä Ideaparkkeihin ja Jumbojetteihin. He istuvat luontoa kuormittavissa autoissaan, jonottavat auto- ja kassajonoissa, tungeksivat tarjoushyllyjen edessä, työntelevät laumoina ostoskärryjään ankeilla kauppahallien käytävillä ja pysäköintipaikoilla.
Ja kaiken tämän näennäisen onnellisuuden takana on kuitenkin ihmisen pahoinvointi..
Vapaan kilpailun nimissä, kapitalismin vahvistumisen myötä on tapahtunut työelämään monitasoinen raaistuminen. Vapaan kilpailun nimissä on tapahtunut maapallon luonnonvarojen häikäilemätön riisto. Vapaan kilpailun nimissä, Euroopan rahaunionin ja globaalin kapitalismin myötä Suomi on tullut osaksi nyt ennennäkemättömässä kriisissä olevaa maailman taloutta. Oma kansantaloutemme on entistä enemmän osa maailman taloutta ja vailla niitä mekanismeja, joilla sitä voisi säädellä ja ohjata.
Oikeudenmukaisuuden toteutumista ihmisyhteisössä pidetään eräänä tärkeimpänä asiana. Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin muissa maissa. Yritysjohtajien miljoonatuloissa ja eläkkeissä näkyy yhteiskunnassamme vallitseva räikeä eriarvoisuus.
Kyseessä on mittasuhteiltaan suurempi epäoikeudenmukaisuus, lakien suojaama ryöstö kuin 1960 ja -70 luvuilla paljon puhuttu omistajaluokan harjoittama riisto.
On hämmästyttävää, että sekä Vasemmistoliitolta ja sosiaalidemokraateilta tuntuu olevan pallo hukassa. Hampaattomuus, kyvyttömyys tuoda epäkohtia esille ja tarttua niihin tuntuu vaivaavan molempia vasemmistopuolueita.
Laskevia kannatuskäyriään katsellen ne käyvät hämmentynyttä keskustelua linjauksistaan. Sen ei pitäisi olla vaikeaa: kriittiselle sosialismille on tällä hetkellä, tämän ajan Suomessa ja maailmassa suurempi tilaus kuin vuosikymmeniin.