Greenpeacen ilmastopoliittinen asiantuntija Kaisa Kosonen sanoi tiistaina Helsingissä, että ilmastonmuutoksen riskit ovat alkaneet materialisoitua nopeammin kuin vielä kolme vuotta sitten Pariisin ilmastokokouksessa uskottiin.
Toisaalta kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuinen raportti antoi perustetta toivolle kertomalla, että 1,5 asteen tavoitteeseen on yhä mahdollista päästä.
Kosonen korosti, että seuraavat 12 vuotta ovat ratkaisevat. Lähivuosina tehtävät investoinnit lukitsevat kehityksen vuosikymmeniksi eteenpäin.
EU:n ilmastostrategia tullee ratkaisuvaiheeseen Suomen puheenjohtajakaudella.
– Pariisissa avoimiksi jääneet kysymykset tulevat nyt vastaan. Globaalit tavoitteet ovat hyvät, mutta maakohtaiset pyrkimykset eivät vastaa niitä.
Kosonen sanoikin, että maakohtaisia tavoitteita olisi nyt Katowicessa päivitettävä huomattavasti vahvemmiksi.
Negatiivisina kehitystekijöinä Kosonen mainitsi sen, että päästöjen kasvu on jälleen vauhdittunut ja lisäksi useissa maissa – kuten Yhdysvallat ja Brasilia – valtaan ovat nousseet ilmastoskeptikkojen hallitukset.
Positiivista taas on se, että EU:ssa on ”herätty ilmastokoomasta” ja on löytynyt halua kiristää tavoitteita odottamatta vuotta 2030.
EU:n komissio julkistaa oman pitkän aikavälin ilmastostrategiansa huomenna keskiviikkona. Strategian viimeistely voi hyvinkin osua Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle eli ensi vuoden jälkipuoliskolle.
Tavoitteet EU:lle
Kansalaisjärjestöjen – mukana Greenpeacen ohella muun muassa Fingo (Kepan ja Kehyksen yhdistävä uusi järjestö), Luonnonsuojeluliitto, Plan, Maan Ystävät, WWF, Luonto-Liitto ja Protect Our Winters – keskeinen vaatimus on, että sekä Suomi että EU tekevät nyt ratkaisuja, jotka ovat linjassa 1,5 asteen kehityspolun kanssa.
Katowicessa EU:n olisi järjestöjen mukaan sitouduttava päivittämään omat vuoden 2030 tavoitteensa 1,5 asteen mukaisiksi ja tunnustettava historiallinen vastuu ilmaston lämpenemisestä.
EU:n pitäisi neuvotella globaalista päätöksestä, jolla päivitettäisiin kansalliset tavoitteet vuoteen 2020 mennessä.
EU:n olisi neuvoteltava luottamusta vahvistavat ja reilut toimeenpanosäännöt Pariisin sopimukselle.
EU:n tulisi kantaa vastuunsa ilmastorahoituksen riittävyydestä ja ennakoitavuudesta, ja Suomen tulisi nostaa lahjamuotoinen ilmastorahoituksensa 200 miljoonaan.
EU:n tulisi edistää haavoittuville maille elintärkeitä asioita kuten sopeutumisohjelmia sekä vahinkojen ja menetysten käsittelyä.
EU:n pitäisi järjestöjen mukaan lisäksi rakentaa uskottavaa ilmastodiplomatiaa, joka uskaltaisi tarttua myös EU:n omiin kipupisteisiin, kuten päästökaupan ilmaisjakoon, metsäpolitiikkaan ja autoteollisuuteen.
Ihan kiva ei riitä
Jyri Seppälä Suomen ilmastopaneelista sanoi, että Suomella on hyvät mahdollisuudet saada nettopäästöt nollaan eli päästöt ja hiilinielut yhtä suuriksi vuoteen 2035 mennessä.
Yksi isoista asioista, joka vielä odottaa poliittista ratkaisua, on Seppälän mukaan tehokas maankäyttösektorin politiikka. Tähän liittyy myös kysymys metsien hiilinieluista.
Ensi vuosi on Suomessa ilmastopoliittisesti tärkeä. EU-puheenjohtajuuden lisäksi on sekä eduskuntavaalit että europarlamentin vaalit.
Fingon ilmastoasiantuntijan Hanna Ahon mukaan seuraavan hallituksen on toimittava nykyistä pontevammin.
– Ihan kiva ei enää riitä, vaan on tehtävä riittävästi.
– Kysymys on myös siitä, mistä vaalikampanjoissa puhutaan. Puhutaanko erilaisista lyhyen aikavälin eduista vai isoista asioista eli ilmastosta?
Kampanja ennen vaaleja
Kansalaisjärjestöt järjestävät yhteisen ilmastokampanjan ennen eduskuntavaaleja. Päämääränä on, että seuraavan hallituksen ohjelma on yhteensopiva 1,5 asteen tavoitteen kanssa.
Päätavoitteena on hiilinegatiivinen Suomi vuonna 2030. Tämä edellyttää muun muassa päästövähennystavoitteen asettamisen 60 prosenttiin sekä kivihiilestä ja turpeesta eroon pääsemistä 2025 mennessä.
Katowicen ilmastokokouksen isäntämaa Puola ei ole tunnettu varsinaisena ilmastopolitiikan mallimaana. Katowice sijaitsee keskellä Puolan hiilentuotantoaluetta.
Mutta yhtenä toivon pilkahduksena Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun vertasi edellistä Puolassa pidettyä ilmastokokousta ensi viikolla alkavaan kokoukseen.
Bruunin mukaan Varsovan vuoden 2013 kokouksesta jäi päällimmäisenä mieleen hiiliteollisuuden lobbaus. Mutta jotain on muuttunut Puolassakin.
– Uusiutuvat energiamuodot ovat sielläkin edistyneet, ja IPCC:n raportin jälkimainingeissa myös hiilinielujen vahvistamisen merkitys on alettu ymmärtää.
uutiskirje 
