Moni perustelee ydinvoimalaa sillä, että Suomen pitää olla mahdollisimman omavarainen energian tuotannossa. Jotta energiaa voidaan ydinvoiman avulla saada, tarvitaan uraania.
Saadaksemme puoli kiloa uraania, louhinnassa syntyy keskimäärin noin tuhat kiloa kahdenlaista jätettä: ”kuivaa” jätettä, koska malmin uraanipitoisuus on usein niin pieni että 99 prosenttia kiviaineksesta jää louhokselle, ja jätelietettä, joka syntyy kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla. Jopa 85 prosenttia uraanin radioaktiivisuudesta säilyy louhintajätteissä, ja lisäksi se sisältää terveydelle haitallisia raskasmetalleja, kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä. Radioaktiivisuuden puolittumiseen jätekasoissakin menee jopa satoja tuhansia vuosia.
Olkiluotoon rakenteilla oleva ydinreaktori tarvitsee noin 40 tonnia ydinpolttoainetta vuodessa. 20–30 ydinpolttoainetonnin tuottamiseen tarvitaan 150 tonnia raakauraania ja sen tuottamiseen jopa satakertainen määrä malmia.
Hyväksymällä ydinvoiman, hyväksyy myös uraaninlouhinnan sivuvaikutuksineen.
Fortum käyttää muun muassa Venäjällä Krasnokamenskissä louhittua uraania. Siellä malmin uraanipitoisuus on noin 0,18 prosenttia, jolloin jokaista uraanikiloa kohden syntyy lähes 1 000 kiloa radioaktiivista jätettä. Uraanikaivoksen ympärille on vuosien saatossa kasattu satoja miljoonia tonneja radioaktiivista jätettä (kiveä ja hiekkaa) korkeiksi vuoriksi, joista radioaktiivista pölyä leviää läheisiin kyliin. Lisäksi jätelietealtaat vuotavat. Syöpä, maksavauriot ja sikiöiden epämuodostumat ja keskenmenot ovat moninkertaistuneet. Fortumin mukaan Krasnokamenskissä ympäristönsuojelu on hoidettu esimerkillisellä tavalla!
Vuonna 2004 ulkomaiset kaivosyhtiöt hakivat valtauslupaa uraanikaivoksille Itä-Uudellemaalle. Kansalaisliike Uraaniton perustettiin vastustamaan uraanikaivosten tuloa Suomeen. Porvoon kaupunginvaltuutetuista ainakin vihreät, demarit, kokoomus ja sitoutumattomat vastustivat uraanilouhosta. Vihreät sanoivat puheessaan: ”Uraaniahan ei tarvitsisi kaivaa, jos ei tarvittaisi lisää ydinvoimaloita, ja lisää ydinvoimaloita ei tarvittaisi, jos sähköä ei kulutettaisi niin paljon. Meidän pitää siis vähentää sähkönkulutustamme, jos haluamme maailmaan vähemmän uraanikaivoksia. ”
Kauppa- ja teollisuusministeriön kaivosylitarkastaja Krister Söderholm puolestaan totesi asiaan näin: ”Meillä käytetään ydinvoimaa, ja uraani on hankittava jostakin. Millä oikeudella kieltäisimme etsinnän ulkomaisilta yrityksiltä? On raukkamaista pyrkiä siirtomaavallan käytäntöön, jossa raaka-aineet hankitaan kehitysmaista hinnalla millä hyvänsä.”
Säteilyturvakeskuksen uraanikaivosjätejulkaisussa kirjoitetaan: ”–– Ongelmatonta uraanikaivosjätteiden huolto ei ole nykyiselläkään ympäristötekniikalla. Maanpinnanläheisten loppusijoitustilojen hydrokemiallisesta vakaudesta ei ole riittävästi kokemusperäistä näyttöä. On mahdollista, että vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa loppusijoitustilat unohdetaan ja alueella tehdään maansiirtotöitä. Uraanikaivosjätteiden maanpäällisen loppusijoitusalueen olisikin oltava jatkuvassa valvonnassa – periaatteessa seuraavaan jääkauteen asti.”
Nyt uusi kaivoslaki on saatu valmiiksi. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) esitteli uuden lain valtioneuvoston istunnossa 22.12.2009: ”Periaatteessa tämä laki sallisi uraanikaivoksen perustamisen Suomeen. Niin kauan kuin Suomi aikoo käyttää ydinvoimaa, on moraalisesti ylivoimaisen vaikeaa kieltää uraanin kaivamista”.
Hyväksymällä ydinvoiman, hy-väksyy myös uraaninlouhinnan sivuvaikutuksineen. Hyväksymällä uraaninlouhinnan, ei ole moraalisesti oikein kieltää sitä omilta kotikonnuilta. Emmehän voi teettää sitä huonompiosaisilla ihmisillä huonommissa olosuhteissa, vai voimmeko?
lehti 