Tammikuun kihlauksella haluttiin vahvistaa kansakunnan yhteistä puolustustahtoa, sanoo STK:n puheenjohtajana vuosina 1971–75 toiminut varatuomari Timo Laatunen.
Julistus ei putkahtanut tyhjästä. Asenneilmaston muutos oli jo käynnissä.
– 30-luvun loppua kohti työnantajapuolella oli vähin erin vahvistunut käsitys, että neuvottelusuhteiden perustaminen järjestöjen välille olisi paikallaan.
Virallinen STK kuitenkin vastusti työehtosopimuksia. Valtakunnallinen sopimus oli vain kirjaltajilla.
– Tammikuun kihlaus oli kansallinen operaatio, jolla korostettiin puolustustahtoa ja yhteishenkeä. Yhteishenki oli tosin herännyt jo aikaisemmin. Kansakunta oli herännyt puolustautumaan ja Tammikuun kihlaus oli luontevaa jälkisoittoa jo heränneeseen yhteishenkeen.
Laatunen pitää Tammikuun kihlausta lähtöpisteenä sopimustoiminnalle ja tasavertaisille neuvottelusuhteille, joka kantanut tulopolitiikan kautta aina näihin päiviin asti.
– Kyllähän esimerkiksi ensimmäinen tupo, Liinamaa I vuonna 1968, voidaan nähdä kansallisena puolustautumisena. Takana oli erittäin suuri devalvaatio, jonka hyöty haluttiin säilyttää.
Talvisodan vaikeina päivinä löytynyt yhteishenki näkyi Laatusen mukaan työmarkkinatoiminnassa vielä pitkään.
– Sen havaitsi selvästi vielä 60-luvulla, jolloin minä tulin työmarkkinatoimintaan mukaan. Aseveljeys ja yhteiset rintamakokemukset olivat erittäin vahvasti yhdistävä tekijä, Laatunen sanoo.
uutiskirje 
