SDP vietti viikonloppuna Turussa 120-vuotisjuhlaansa. Puolue perustettiin vahvojen visioiden varassa. Sen 1903 hyväksytyssä Forssan ohjelmassa vaadittiin muun muassa kahdeksantuntista työpäivää, vähimmäispalkkaa ja yleistä kouluvelvollisuutta. Vaadittiin myös kaikkien työntekijöiden vakuuttamista sekä maksutonta lääkärinhoitoa ja lääkkeitä.
Vuonna 1903 yhteen puolueeseen mahtunut työväenliike vaati ”mahdottomia”, mutta nyt suurin osa tavoitteista on toteutunut ja niitä pitää itsestäänselvyyksinä kapitalistinenkin tiedemies.
116 vuotta myöhemmin visiointi ja utopiat sen sijaan on kielletty. Ainakin politiikassa ja poliitikoilta. Tuoreimpana tämän sai kokea liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.), joka puolueensa juhlissa lausui Aamulehden mukaan ”hurjan ehdotuksen”: SDP voisi tulevaisuudessa ajaa nykyistä lyhyempää työviikkoa.
Mistä oli kyse? Puoluejuhlan paneelikeskustelussa oli pohdittu, mitä vuonna 1899 perustetun puolueen teemat voisivat merkitä tänä päivänä.
Marin oli nostanut esiin kolme tulevaisuuden utopiaa tai konkreettista tavoitetta, jotka hän haluaisi nähdä jo lähitulevaisuudessa toteutuvan.
Yksi oli neljän päivän työviikko ja kuuden tunnin työpäivä.
– Onko se kahdeksan tuntia se lopullinen totuus. Minun mielestäni ihmiset ansaitsevat enemmän aikaa perheittensä, läheistensä, harrastusten ja sivistyksen parissa. Tämä voisi olla se seuraava askel meille työelämässä.
Tästä repesi iva ja pilkka: ehdotus on vitsi, miljardien lisäkustannukset, onko tehnyt oikeita töitä?
Kansanedustajakollega Arto Satonen oli näin rakentava:
Demokraatti: Ministeri Sanna Marin haluaa asettaa SDPn tavoitteeksi 4 päiväisen viikon ja 6 tuntisen työpäivän.Samaan aikaan ETLA osoittaa, että työajanpidennys on ollut Kikyn tehokkain keino parantaa kilpailukykyä. Kysymys kuuluu elääkö SDP reaalimaailmassa? #työ #kilpailukyky
— Arto Satonen (@artosatonen) August 18, 2019
Marin vastasi saamaansa arvosteluun Twitterissä:
Vastakin on pyrittävä työn tuottavuuden parantamiseen ja, että hyötyjä on tavallinen ihminen. Työajan lyhentämisestä voi ja pitää keskustella. 4 päivän työviikko tai 6 tunnin työpäivä elämiseen riittävällä palkalla on tänään ehkä utopiaa, mutta voi olla tulevaisuudessa totta.
— Sanna Marin (@MarinSanna) August 19, 2019
Keskusteluilmapiiri Suomessa on vihamielinen ja tyly. Tämän saa vuorollaan kokea jokainen, joka uskaltaa julkisesti esittää visioitaan paremmasta maailmasta. Jos tähän olisi alistuttu runsaat sata vuotta sitten, ei silloisesta ”hurjasta ehdotuksesta” olisi tullut totta.
Yksi asia on se, että omasta mielestään nokkelat some-trollit vaanivat verkossa koko ajan uutta nälvittävää.
Toinen, ja pahempi, asia on se, että myös poliitikot ovat omaksuneet kärjistävän ja konfliktinhakuisen ilmaisutavan. Näin he kaventavat itse omaa vapauttaan visioida tulevaisuutta joskus unelmoidenkin eikä vain budjetti- ja lakiesitys kerrallaan.
Yksittäisiä budjetteja ja lakiesityksiä laajempi yhteiskunnallinen keskustelu alkaa olla Suomessa mahdotonta tai ainakin sellaista käynnistelevä tarvitsee pitkän pinnan ja paksun nahkan.
Tähän kiinnitti huomiota myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson:
Yhteiskunnan uudistumiseksi politiikkaan tarvitaan visioita, uutta ajattelua ja avauksia. Vaikeaa niitä kuitenkin on tehdä, jos keskusteluilmapiiri on sellainen, jossa kaikki uudet ideat ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi heti tyrmätään liian "kalliina" tai "mahdottomina".
— Li Andersson (@liandersson) August 19, 2019
Onneksi vielä on niitäkin poliitikkoja, jotka jaksavat ja uskaltavat katsoa huomista pidemmälle. Poliitikkojen työnkuvaan kun kuuluu päiväkohtaisten asioiden lisäksi esittää näkemyksiä ja tavoitteita myös tulevaisuudesta.
Yllättävän moni on kuitenkin yhteiskunnan jähmettämisen kannalla. Ei saa visioida, maailma on valmis ja lopullinen juuri nyt.
uutiskirje 
