Viime viikon suosituimpia aiheita siinä ohuessa viipaleessa sosiaalista mediaa, jota minä seuraan, oli Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjaa Huipputuloiset ennakoineen Helsingin Sanomissa julkaistun artikkelin puinti.
Asetelmat olivat ahdistavan ennakoitavia. Moni ekonomisti moitti kaikkea haastateltavien edustavuudesta siihen, olivatko näkemykset niin poikkeavia kuin HS-artikkelista saattoi ymmärtää. Monien muiden joukossa itse pidin epäsuotavana, että HS-artikkelin perusteella vedettiin johtopäätöksiä vielä tuolloin julkaisemattomasta tutkimuksesta.
Keskustelusta tuli maltillisempaa ja informatiivisempaa, kun kirjan oli saanut luettua muutama muukin kuin siitä jutun tehneet HS:n toimittajat. Viime viikolla käyty keskustelu kuitenkin herättää ajatuksia siitä, miten ainakin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta pitäisi uutisoida.
On syytä todeta, että Kantola ja Kuusela ovat toimineet nähdäkseni järkevästi ja hyvän tavan mukaisesti. Kirja on käsittääkseni vertaisarvioitu ja tuloksiin on voinut tutustua matkan varrella.
Tutkijoihin kohdistuu kuitenkin suuria paineita tuoda tutkimustuloksia julkisuuteen ja niin päättäjien kuin muiden tiedeyhteisöön kuulumattomien tahojen tietoon riippumatta tiedeyhteisön vakiintuneista laadunvarmistuskäytännöistä. Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston myöntämien varojen turvin tehtyä tutkimusta pitää levittää yhteiskuntaan varsin monin keinoin, mukaan lukien hissipuheen avulla.
Vaarana on, että heikosti perusteltuja tutkimustuloksia levitetään laajalti julkisuudessa ja että tällaiset saavat ansaittua suuremman painoarvon päätöksenteossa. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitää ottaa huomioon monenlaisia näkökohtia. Ei kuitenkaan ole mitään syytä antaa painoarvoa sellaiselle tutkimukselle, joka ei täytä tutkimuksen tunnusmerkkejä.
Kirjoittaja on taloustieteilijä ja Tukholman yliopiston professori.
uutiskirje 