On hyvin myönteistä, että SAK on ottanut aktiivisen asenteen työaikakeskustelussa. SAK:n aikaisempi varovainen ehdotus lyhyemmän työajan kokeilujen aloittamisesta oli paljon enemmän kuin vaikeneva vastaanotto vastaavaan hankkeeseen kaksi vuosikymmentä sitten.
Silloin kokeiltiin 6+6 työaikamallin ohella myös nelipäiväistä 30 tunnin työviikkoa ja pitempiäkin yhtäjaksoisia vapaita kolmen vuoden ajan. Kokeiluja tehtiin noin 30 työpaikalla. Niihin osallistui yli kaksituhatta työntekijää. Tulokset olivat valaisevia ja myönteisiä.
Työajan lyhentämisen vaikutukset riippuvat suuresti lyhentämisen tavasta. 1980-luvun lopulla lyhennettiin työntekijäpuolen työaikaa sata tuntia vuodessa. Se toteutettiin ylimääräisinä vapaapäivinä. Työllisyysvaikutusta on mahdotonta mitata, ja tuottavuushyöty saattaa olla miinusmerkkinen. Neuvottelijoille kerrottiin tästä etukäteen, mutta halu yhdenmukaistaa toimistotyöntekijöiden ja duunarien vuosityöajat hinnalla millä hyvänsä oli neuvotteluissa painavampi asia.
Nelipäiväinen työviikko pakottaa palkkaamaan lisää työvoimaa, mutta tuottavuuden kasvu ei näyttäisi korvaavan menetettyjä työtunteja, vaan palkkoja jouduttaisiin alentamaan vähän.
Siirtyminen kuuden tunnin vuorotyöhön sen sijaan nostaa tuottavuutta monta kautta: päivän tehottomimmat työtunnit ovat kuudes ja seitsemäs. Koneiden ja toimitilojen investointien käyttöaste voi lisääntyä, ja se nostaa olennaisesti pääoman tuottavuutta. Suurin hyöty tulee kuitenkin siitä, että kuusi tuntia on olennaisesti pienempi palikka, kun ryhdytään organisoimaan työtä ja tuotantoa uudelleen.
OECD:n selvityksen mukaan (1989), jota omakin käsitykseni tukee, juuri töiden uudelleen järjestäminen nostaa työn tuottavuutta eniten, jopa hämmästyttävästi. Se mahdollisti sen, että teollisuuden kokeiluissa voitiin maksaa lopulta täyttä 7,5 tunnin palkkaa. Uudet järjestelyt on edullista ja hyvin järkevää suunnitella ja toteuttaa yhdessä työntekijöiden kanssa. Silloin saadaan esiin täydessä mitassa työhyvinvoinnin sekä perheen ja työelämän yhteensovittamisen paremmat mahdollisuudet. Ne heijastuvat myönteisesti myös työntekoon.
Etlan tapaiset tutkimuslaitokset selittävät jatkuvasti mustaa valkoiseksi. Jopa työajan pidentämistä markkinoitiin aluksi tuottavuuden kasvattamisella vaikka se alentaa sitä. Työajan pidentäminen alentaa välittömästi työllisyyttä, sillä yrityksille syntyy välittömästi tarve katsoa, riittäisikö nykyinen työvoima enempään vai selvittäisiinkö vähemmällä. Tätä ilmeistä vaikutusta Etlan selvitys ei ota huomioon, eikä heillä ole mitään todellisuuteen pohjaavaa tutkimuksellista tukea väitteelleen, että työpaikkoja olisi jo syntynyt pidennyksen vuoksi lähes 20 000 lisää.
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta sanoo, että lainsäätäjällä ja työehtosopimusten osapuolilla on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin. Kautta aikojen työaika on lyhentynyt tai pidentynyt nimenomaan lakien ja työehtosopimusten kautta. Näin on varmaan jatkossakin. Hän on kuitenkin oikeassa siinä, että erityisesti lyhyemmästä työajasta voi sopia varsin vapaasti.
Pekka Peltola
Helsinki
lehti 