Tasavallan presidentti Tarja Halonen sanoo ihmettelevänsä, miksei yhteiskunnallisen sovun hakemisen hyvää mainetta haluta enää tunnustaa.
– Sopimisen muodot ja mallit voivat muuttua, onhan elinkeinorakennekin muuttunut, mutta silti tulee pyrkiä kansallisen sovun löytämiseen, hän tähdentää.
Työnantajat irtautuivat joku vuosi sitten keskitetyistä tuloratkaisuista. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt jäivät hiljattain erimielisiksi eläkeuudistuksen sisällöstä.
Halonen sanoo, että osapuolten välien viilentyminen on näkynyt jo aiemmin. Hän muistuttaa, että työnantajapuolella on hyvin erilaisia intressejä.
– Globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset, vaikka niillä olisi syntyside Suomeen ja toivottavasti myös tunne- sekä tutkimus- ja tuotekehitysside, ovat kauempana kansantaloutemme ongelmista kuin yritykset, joiden toimintasäde on Suomi tai sen lähialueet.
Usein nämä yritykset eroavat kokonsakin puolesta. Isot toimivat kansainvälisesti, pienet ja keskisuuret Suomessa tai enintään lähialueilla kotimarkkinoiden lisäksi.
– Siinä on vaikea yhdistettävä yhdeksi työnantajien kannaksi.
– Uskon, että avarakatseisimmat työmarkkinaihmiset, kuten myös kokonaisetua ajattelevat poliitikot, huomaavat, että toisen intressien näkemisessä ja osittain ymmärtämisessäkin, on järkeä.
– Pitää hahmottaa kokonaisuus ja omia etuja pitää puolustaa, mutta pitää tehdä myös kompromisseja.
Väärät säästöt käyvät kalliiksi
Suomi hakee keinoja päästäkseen eroon talouskriisistä. Julkisen talouden kestävyyden parantamiseksi ajatellaan tarvittavan menojen leikkauksia, verojen korotuksia ja työurien pidennystä.
– Taakkaa oikeudenmukaisesti jaettaessa nämä keinot eivät sulje toisiaan pois. Jokaisen kohdalla on mitattava sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta. Tämän pitäisi olla läpilyövä ajatus, Halonen sanoo.
Hän muistuttaa kyselytutkimuksista, joiden mukaan suomalaiset ovat valmiita maksamaan vaikka lisää veroja, jos niillä taataan sosiaalinen oikeudenmukaisuus, turvallisuus ja palvelut.
– Poliittisilla päättäjillä on siten huonoinakin aikoina kansakunnan suuren enemmistön tuki oikeudenmukaisuuspolitiikalle.
Sitä harjoitettaessa on Halosen mielestä syytä muistaa, ettei Suomella ole varaa lyhyen aikavälin säästämispaineissa ”säästää väärin”.
– Se voi käydä yksilölle ja yhteiskunnalle kalliiksi. Ajatellaan vaikkapa lapsia ja lapsiperheitä. Monilla asioilla on pitkäkestoisia vaikutuksia.