Sairaanhoitaja Sofia Salokorpi siirtyi Meilahden uudelle koronaosastolle HUS Psykiatrian syömishäiriöyksiköstä.
– Kysyin itse, että saanko mennä somatiikan puolelle, hän kertoo.
– Ajattelin, että nyt on tilaisuus oppia uusia taitoja, ja saisi tehdä jotain konkreettista ja olla hyödyksi tämän kauhean tilanteen suhteen.
Ilman laitoshuoltajia mikään ei toimisi.
Hän päätteli, että kun vaihtaa tehtävää epidemian alkuvaiheessa, ehtii saada kunnollisen perehdytyksen.
– Niin tämä onkin mennyt. Meille on näytetty kädestä pitäen, miten toimia. On ollut kiireetöntä ja rauhallista, hän sanoo.
28 potilaspaikan osasto K5:n noin 50 työntekijää tulivat kaikki muualta.
– Tilanne oli jännä, kun osasto ei ollut kenellekään tuttu. Yhtäkkiä meillä oli tiimi, jonka pitää toimia yhdessä, vaikka kukaan ei tuntenut toisiaan. Jos kysyy, missä joku hoitoväline on, kukaan ei välttämättä tiedä, hän kuvailee.
– Mutta töitä tehdään hyvässä hengessä ja ihmisillä tuntuu olevan korkea motivaatio.
Monta testiä
Työpäivä poikkeaa aiemmasta siinä, että pitää pukeutua suojavarusteisiin: suojatakkiin, hanskoihin, myssyyn, visiiriin ja kirurgiseen maskiin.
– Teho-ostolla niissä ollaan koko työvuoron ajan. Me sen sijaan pukeudumme suojavarusteisiin ainoastaan, kun menemme potilashuoneisiin, Salokorpi kertoo
Osaston potilaat ovat työikäisiä, noin 30–50-vuotiaita ihmisiä, jotka tulevat päivystyksestä tai teho-osastolta.
Ne, joilla on vasta koronaepäilys, eristetään yhden hengen huoneisiin. Heidät testataan ja vastaus saadaan vuorokaudessa. Testejä voidaan joutua ottamaan jopa viisi kertaa yhdeltä ihmiseltä ja vasta viimeinen näyttää positiivista.
– Potilaat tulevat meille, koska tarvitsevat apua hengitykseen. He eivät kuitenkaan ole tehohoidon tarpeessa, eivätkä tarvitse hengityskoneita. Lisähappi happiviiksillä tai maskilla riittää, Salokorpi sanoo.
– He syövät ja hoitavat vessakäynnit ja hygieniansa pääosin itse. Me seuraamme heidän kuntoaan ja teemme tavanomaista hoitotyötä.
Hän korostaa sitä, että on tärkeää ehtiä kohtaamaan potilaat ja keskustella heidän kanssaan.
– Monet kaipaavat tukea ja lohdutusta, koska läheiset eivät voi vierailla osastolla, hän sanoo.
– Ahdistusta ja pelkoa aiheuttaa erityisesti epätietoisuus.
Ei pelota
Salokorven osastolla ei kuolla.
– Jos vointi heikkenee, potilas siirretään aika varhaisessa vaiheessa teho-osastolle.
Tuore Tehyn kysely kertoo, että tehohoidon hoitajista lähes 70 prosenttia pelkää saavansa koronatartunnan työssä.
– Minä en pelkää saavani tartuntaa töissä, koska siellä on korkea aseptiikan ja hygienian taso ja käytämme kaikkia suojavarusteita, Salokorpi sanoo.
– Luulen, että jos saan viruksen, se tulee lähikaupasta varmemmin kuin töistä.
Salokorpi ei tapaa juuri ketään vapaa-ajallaan.
– Kun olen tuollaisessa paikassa töissä, suojelen itseäni ja muita varmuuden vuoksi, hän sanoo.
– Töihin meneminen tuntuu jopa mukavalta, koska ei ole mitään muuta sosiaalista elämää. Parin metrin päästä olen nähnyt aikuisia lapsiani ja puistossa tavannut veljeni perhettä.
Kesää tai lomaa Salokorpi ei ole suunnitellut.
– Elän päivän kerrallaan. Lomatoiveet olemme antaneet, mutta lomia ei pystytä vahvistamaan, koska ei tiedetä, miten epidemia etenee.
Salokorpi haluaa nostaa esiin työtovereistaan yhden ryhmän, jota ei ole koronaepidemian aikana juuri muistettu, kun taas hoitajista on hänen mielestään tehty jopa sankareita.
– Laitoshuoltajat siivoavat potilaiden huoneet, jakavat ruuat ja hakevat astiat. Myös he ovat suojavarusteissa, hän sanoo.
– On heidän vastuullaan, että ovenkahvat ovat puhtaita ja välineitä on saatavilla. Ilman heitä mikään ei toimisi. Lääkärit ja hoitajat eivät pystyisi tekemään työtään.
Vähän varpaillaan
Lähihoitaja ja muistihoitaja Hanna Jokinen työskentelee ikäihmisten lyhytaikaisosastolla Hämeenlinnassa kunnallisessa, noin sadan paikan Vuotilakeskuksessa.
– Meillä käy yleensä säännöllisiä asiakkaita, mutta nyt he ovat kotona turvassa. Meille tuleekin nyt potilaita esimerkiksi terveyskeskuksista. Olemme vähän varpaillamme koko ajan, koska ei voi tietää, onko joku altistunut koronavirukselle, Jokinen sanoo.
Hoitajat välttelevät kaikkia ylimääräisiä lähikontakteja.
– Ajattelemme, että se on velvollisuus tällaisessa työssä. Itsekään en ole tavannut yli kuukauteen työn ulkopuolella muita kuin puolisoni. Kaupassakin pyrimme käymään mahdollisimman harvoin ja sellaiseen aikaan, ettei siellä olisi muita, Jokinen sanoo.
– Virus on niin arvaamaton, että vaikka kuinka minimoimme omat kontaktimme, meillä kuitenkin on puolisoita ja lapsia, joilla on omat kontaktinsa. Ei voi ikinä tietää, onko saanut tartunnan ja vienyt sen tahtomattaan työpaikalle.
Hengittäminen on erilaista
Suojavälineitä on riittänyt hyvin. Kirurgisia suojamaskeja käytetään koko ajan potilaskontaktissa.
– Suojavarustuksessa pari tuntia menee hyvin, mutta se on vaatinut totuttelua. Hengittäminenkin on erilaista ja tuntuu, että olo on työpäivän jälkeen pökkyräinen, Jokinen sanoo.
Suojavarustuksen käyttäminen on myös muuttanut työn organisointia.
– Työt joutuu suunnittelemaan niin, että ei ota pois maskia joka välissä.
Maskien kulutus vaihtelee päivästä riippuen.
– Joskus riittää viisi maskia päivässä, joskus lähemmäs kymmenen. Jos joku potilas oireilee, maski vaihdetaan heti potilaskontaktin jälkeen.
Käsiä Jokinen pesee kymmeniä kertoja päivässä.
– Kädet pestään ennen jokaista potilashuoneeseen menoa ja uudelleen, kun sieltä tullaan pois. Lisäksi käsidesiä kuluu jopa enemmän kuin tavallisesti.
Asiakkaita suojamaskit ihmetyttävät.
– Asiakkaista valtaosa muistisairaita. He ihmettelevät, että mitä ovat nämä ihmiset, joilla ei näy suuta ollenkaan. Se myös hankaloittaa kommunikointia varsinkin huonokuuloisten kanssa.
Osa asiakkaista muistaa, että nyt on päällä epidemia, osa ei.
– Sama asia käydään monta kertaa läpi, Jokinen sanoi.
Hän sanoo, että surullisinta on se, kun muistisairaat saattavat ajatella, että omaiset ovat hylänneet heidät.
– Tämä on hankalaa, kun muisti ei pelaa. Pitää selittää, että läheinen ei saa tulla käymään epidemian aikana.
Monella alan vaihto mielessä
Jokisen moni tuttu hoitaja on kertonut miettivänsä, haluaako vielä syksyllä olla hoitaja.
– Moni kokee tilanteen aika pelottavaksi, kun ollaan etulinjassa viruksen kannalta eikä pois pääse, kun valmiuslaki on voimassa.
Lisäksi nyt hoitajat jännittävät, miten valmiuslaki vaikuttaa lomiin.
– Siihen kukaan ei pysty tällä hetkellä antamaan selkeää vastausta. Jos tilanne on paha, valmiuslain mukaan on oikeus perua lomia tai kutsua lomalta takaisin töihin.
Jos lomat perutaan kesältä, ne on pidettävä myöhemmin.
– Ei sekään onnistu, että koko talon väki on lomalla loppuvuodesta.
Vaikuttaa kaikkiin osastoihin
Vaikka koronapotilaita on ollut monisatapaikkaisessa sairaalassa alle kymmenen kerrallaan, sairaanhoitaja OIli Kohonen kertoo, että uudet käytännöt vaikuttavat kaikilla osastoilla. Hän työskentelee Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa.
– Hygieniaan panostetaan huomattavan paljon. Käsiä pestään jatkuvasti ja käsidesiä kuluu paljon, Kohonen sanoo.
Osastolla ei käy vierailijoita ja esimerkiksi avohoidon työntekijöihin pidetään yhteyttä etänä. Ketään ei kätellä ja suojausta käytetään tarpeen mukaan. Osaston ulkopuolista toimintaa ei järjestetä, mutta ulkoilemassa käydään.
Koronaviruksen varalta prosessit ovat tiedossa. Jos joku oireilee, hänet eristetään, hänelle tehdään koronatesti ja tilanteesta konsultoidaan lääkärien kanssa.
Kohonen ei ole koronaviruksen vuoksi vaihtamassa tehtäviä. Hän arvelee, että häntä ei kannattaisi siirtää esimerkiksi teho-osastolle hoitajaksi.
– Olisin varmaan huomattavan korkea turvallisuusriski ilman perehdytystä. Somatiikan osaajat ovat varmaankin niitä, jotka ensin kannattaa perehdyttää.
Koronapandemian aiheuttama ahdistus ei ole vielä tuonut ketään psykiatriseen sairaanhoitoon Kohosen osastolla.
– Varmasti se kuitenkin ahdistaa potilaita. Mutta ehkä suurimmat haasteet ovat tulevaisuudessa, jos tilanne aiheuttaa enemmän taloudellista ahdinkoa pitkittyvän työttömyyden tai konkurssien takia, hän sanoo.
– 90-luvun laman leikkaukset aiheuttivat henkisiä ongelmia, ja tämäkin voi näkyä samalla lailla varsinkin, jos tilanne kärjistyy yhä.
Tampereelta kuitenkin kerrotaan jo, että psykiatriseen sairaalaan on alkanut tulla yhä enemmän potilaita, kun yhteiskunta on hiljennyt ja ihmiset eristäytyneet.
Ensin hiljeni tyystin
Sairaanhoitaja Erja Hirviniemi työskentelee kiireettömällä lääkärien ja sairaanhoitajien vastaanotolla Riihimäen terveyskeskuksessa.
– Epidemian alussa meillä hiljeni tyystin. Kukaan ei edes soittanut, vaikka normaalisti puhelinliikenne on ihan valtavaa, hän kertoo.
– Nyt se on palautunut onneksi ennalleen.
Kouluterveydenhoitajat ja iso osa suun terveydenhuollon hoitajista on siirretty uusiin tehtäviin.
– Kaiken kaikkiaan elämme epävarmaa ja epämukavaa aikaa. Kaikkien työnkuvat saattavat muuttua, jos pandemian huippu tulee, Hirviniemi sanoo.
Ensi viikosta lähtien voi tietää oman sijoituspaikkansa varmasti vain viikoksi eteenpäin.
– Me kiireettömän puolen hoitajat teemme myös päivystyksen vuoroja.
Myös päivystyksessä on ollut rauhallista.
– Tilanne on muutenkin aika hyvä Kanta-Hämeessä. Viikonlopun aikana ilmeni yksi uusi koronatapaus, Hirviniemi sanoo.
– Nyt pelätään, että tämä on tyyntä myrskyn edellä.
Siihen on varauduttu. Hygieniahoitajat ovat kouluttaneet suojavarustuksen käytössä ja esimerkiksi tipan laittamisesta kaikki ovat joutuneet antamaan näytön.
Nyt hoidetaan etänä kaikki, mitä voidaan.
– Kuntayhtymän johto on kuitenkin ohjeistanut, että potilaat eivät saisi jättää tulematta vastaanotolle, jos tilanne sitä vaatii. Jos vaikkapa monisairaiden määräaikaiskontrollit jätetään tekemättä, voivat seurauksena olla pahoja.
Hengitystieinfektiopotilaita on kehotettu ensin soittamaan ja saamaan siten ohjeet, miten toimia.
– Kuntalaiset ovat osanneetkin toimia tosi hienosti.
Infektiopotilaat on eristetty muista potilaista ja suojatarvikkeiden saatavuus ollut Riihimäellä hyvä.
– Suojatarvikkeiden käyttöä ei ole rajoitettu ja pystymme siirtämään niitä yksiköstä toiseen tarpeen mukaan.
uutiskirje 
