Saksan perustuslakituomioistuin antoi tiistaina tuomion, jossa se linjasi, missä määrin Saksa voi osallistua Euroopan keskuspankin (EKP) rahoitusohjelmiin. Suomen sosiaali ja terveys ry:n Sosten pääekonomisti Jussi Ahokas, mitä tuomio oikein tarkoittaa?
– Tällä kertaa perustuslakituomioistuin otti kantaa EKP:n jo vuonna 2015 aloittamaan määrällisen elvyttämisen ohjelmaan, jossa ostojen kohteena ovat julkisen sektorin arvopaperit eli käytännössä eurovaltioiden velkakirjat.
– Aiemminhan tuomioistuin on linjannut muun muassa eurokriisin enemmän tai vähemmän yksinään päättäneestä EKP:n silloisen pääjohtajan Mario Draghin junailemasta OMT-ohjelmasta, jolle se antoi vuonna 2013 hyväksynnän. Myös nyt tuomioistuin oli valmis hyväksymään niin sanotun PSPP-ohjelman (public sector purchase programme) pääperiaatteet, mutta tietyiltä osin se vaati EKP:lta lisäselvitystä asiaan.
”Tässä lienee kyseessä pikemminkin näpäytys EKP:n suuntaan”
– Keskeinen kysymys on tässäkin viime viikkoina paljon keskusteltu yhteisvastuu, jota Saksan kansallisen keskuspankin (Bundesbank) suorittamien ostojen ei pitäisi tuomioistuimen mukaan synnyttää. Eli jokaisen eurovaltion ja kansallisen keskuspankin pitää kantaa vastuuta ainoastaan EKP:n pääoma-avaimen määräämässä suhteessa.
– Osto-ohjelma ei saa tuomioistuimen mukaan myöskään lipsahtaa keskuspankkirahoituksen puolelle. EKP:n osto-ohjelmassa pitää siis aina olla selkeä yläraja sille, kuinka suuren osuuden kansallinen keskuspankki voi valtion velkakirjoista ostaa taseeseensa.
– Sinällään tuomioistuimen päätös oli kova, kun se linjasi, että jos EKP ei pysty kolmessa kuukaudessa selventämään osto-ohjelman perusteita sille, se vaatii Bundesbankin perääntymistä lisäostoista. Ja mahdollisesti vetäytymistä osto-ohjelmasta kokonaan velkakirjojen myymisen kautta. Tämä tietysti olisi ennenkuulumatonta ja söisi merkittävästi EKP:n uskottavuutta.
– Toki Saksan ja EKP:n suhde on jo pitkään ollut jännitteinen, mutta nyt jännite nousisi aivan uusiin mittaluokkiin. Ylipäätään tämä taitaa heijastella saksalaisen ordoliberaalin ajatteluperinteen ja eurooppalaisen yhteisvaluutan idean lähtökohtaista ristiriitaa.
Onko yhteisvaluutta euron vastustajilla ja sen tuhoa povanneilla nyt juhlapäivä?
– Ei pidä ehkä mennä asioiden edelle. Jos EKP ei pysty selittämään perustuslakituomioistuimelle rahapolitiikkaansa paremmin päin, on toki mahdollista, että Bundesbank putoaa rahapolitiikan toteuttajien joukosta pois. Itse uskon kuitenkin siihen, että oikeat sanamuodot ja vakuuttelut osto-ohjelmien perusteista löydetään, ja ne riittävät pitämään saksalaiset mukana pelissä.
– Tässä lienee kyseessä pikemminkin näpäytys EKP:n suuntaan, kuin halu ajaa koko yhteisvaluuttaprojekti karille. Saksa on vieläpä ollut mahdollisesti tämän projektin suurin hyötyjä. Mutta tietenkin se kertoo paljon euroalueen hauraudesta, että keskellä koronakriisiä keskustellaan näin fundamentaalisista kysymyksistä.
Kyse on toki suurimman jäsenmaan keskuspankista, mutta tuomio ei vaikuta muiden maiden toimiin. Väännätkö vielä rautalangasta, mikä tekee tästä niin merkittävän?
– Tietysti Saksan valinnat ovat äärimmäisen tärkeitä EU:lle ja sen sitoutuminen talous- ja rahaliittoon suorastaan elämän ja kuoleman kysymys eurolle. Jos Saksa oikeasti näyttää peukaloa alaspäin, en näe eurojärjestelmällä pitkää tulevaisuutta. Tämä liittyy laajemminkin siihen poliittiseen pääomaan, jota EU:lla ja euron takana on vielä jäljellä.
– Rahapoliittisesti tuomio on tärkeä siksi, että koronakriisin aikana PSPP:n rinnalle on luotu PEPP-osto-ohjelma, jonka säännöistä nimenomaan perustuslakituomioistuimen vaatimat yhteisvastuuta ja keskuspankkirahoitusta patoavat rajoitukset puuttuvat. Vaikka tuomioistuin näyttää hyväksyvän tällaiset toimenpiteet erityisolosuhteissa, se kuitenkin nyt ottaa vahvan kannan niitä vastaan niin sanotuissa ”normaaliolosuhteissa”.
– Mutta jos normaaleinakin aikoina olisi tarvetta vastaaville rahapoliittisille toimille, ei EKP:llä tämän linjauksen jälkeen olisi enää mahdollisuutta kulkea sitä tietä. Äärimmäisten tynnyreiden ruuti olisi pysyvästi märkää. Sillä tavalla ei olla enää ”whatever it takes” -tilanteessa.
– Uskon, että juuri tätä kysymystä – tuomion vaikutusta EKP:n tuleviin osto-ohjelmiin – markkinoilla puntaroidaan kiivaasti tulevina viikkoina.
EKP tuskin jää toimettomana seuraamaan tilannetta. Mitä seuraavaksi on odotettavissa?
– Varmaankin EKP antaa jonkinlaisen virallisen vastauksen perustuslakituomioistuimelle lähiaikoina. Sitten katsotaan, millaiseksi tilanne kehittyy. Periaatteessa EKP voi olla monesta päätöksen tulkinnasta samaakin mieltä, mutta en usko, että Frankfurtissa katsotaan hyvällä edellä mainittua ruutitynnyreiden kastelua.
– Kyllä tässä on painokkaammin kuin koskaan astuttu keskuspankin varpaille. Eikä EKP tule katselemaan tätä toimettomana. Odotan jo mielenkiinnolla, millaisen muodon keskuspankin vastaus lopulta saa, jos sellainen tulee.
– Itse asiassa Euroopan komissio ehtikin jo eilen tiedottaa, että osto-ohjelman jo hyväksyneen Euroopan Unionin tuomioistuimen kanta sitoo kaikkia jäsenmaita, myös Saksaa. EKP:n ei siis tarvitse edes käydä tätä kamppailua yksin, vaan koko EU-koneisto on sen tukena.
Tuomio tuli sattumalta kesken koronakriisin. EKP päätti viime viikolla aloittaa uuden rahoitusohjelman pankeille. Mistä siinä on kyse?
– Yksinkertaistetusti siitä, että EKP on valmis lainaamaan tietyt ehdot täyttäville pankeille rahaa negatiivisella korolla, joka alittaa yliyön talletuskoron. Periaatteessa näitä lainoja saavat pankit voisivat siis pelkästään tallettamalla rahat takaisin keskuspankkiin tehdä voittoa korkoerolla.
Lentävätkö helikopterit nyt Euroopan pankkien yllä jakamassa rahaa?
– Koska lainaamiseen liittyy paljon ehtoja, näin suoraviivainen tulkinta, eräänlainen pankkien helikopteriraha, on ehkä väärä. Mutta täytyy kyllä myöntää, että kun luin EKP:n johtokunnan uuden saksalaisjäsenen Isabel Schnabelin teknisen selityksen tästä rahoitusoperaatiosta, niin ihan heti eivät kellot soineet päässä kirkkaina.
– Uusi PELTRO-ohjelma on oikeastaan hyvä esimerkki siitä, kuinka monimutkaiseksi rahapolitiikka on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut. Kohta kenelläkään, joka ei ole syvällisesti perehtynyt keskuspankkioperaatioihin, ei ole edellytyksiä seurata sitä, mitä rahapolitiikassa käytännössä tapahtuu ja millä ehdoilla. EKP saanee jatkossa selvittää jollekin muullekin, kuin Saksan perustuslakituomioistuimelle, mitä tulikaan tehneeksi.
Meillä on aikaa vielä yhdelle kysymykselle. Onko keskuspankkikapitalismi nyt uhattuna vai onko elääkö se entistä vahvempana?
– Hyvä kysymys. Mielestäni on vain tervettä, että keskuspankkikapitalismin rajoja myös poliittis-legaalisesti tällä tavalla koetellaan. Tähän mennessä lähes kaikki keskuspankkien toimenpiteet ovat menneet läpi sukkana ilman minkäänlaista politisoitumista.
– Ennen pitkää asian poliittinen tarkastelu olisi ehkä joka tapauksessa ollut edessä. Voisi ajatella niin, että jos EKP tästäkin selviää selittämällä, keskuspankkikapitalismi jatkaa entistä vahvempana. Muissa maissa vastaavaa ”läpivalaisua” ei ole vielä lähdetty tekemään ja koronakriisin aikana on vain laitettu lisää pökköä pesään rahapolitiikan rajoja yhä pidemmälle venyttäen.
– Tämä voi olla muistutus muillekin keskuspankeille, että ehkä ihan kaikki ei kuitenkaan ole mahdollista. Ja että poliittinen keskustelu keskuspankkien yhteiskunnallisesta roolista lopulta herää. Silloinhan toki pääsisimme keskustelemaan nimenomaan keskuspankkikapitalismin perusrakenteista, mitä myös itse odotan innolla.
uutiskirje 