Anna Kontulan ja hänen työryhmänsä tekemässä Tampereen päihdepalveluja koskeneessa selvityksessä ääneen pääsivät tamperelaiset päihderiippuvaiset. Stigman luomat syrjintäkokemukset liittyvät julkisten palveluiden käyttöön. Niihin päihderiippuvaiset törmäävät asioidessaan esimerkiksi bussikuskien ja kirjastonhoitajien kanssa. Vakavia ongelmia nousi esiin myös terveydenhoidon puolella.
Kontula kertoo, että Tampereen apulaispormestari otti Facebookissa häneen yhteyttä heti samana päivänä, kun selvitys julkaistiin kesällä.
– Tilanne on huomioitu, ja sitä on myös luvattu parantaa. Ongelmia on silti edelleen.
Päihderiippuvaiset ovat erittäin altis ryhmä erilaiselle syrjinnälle, koska he ovat jo marginaalissa.
Selvitystä varten haastateltiin 44 päihderiippuvaista. Haastateltavia etsittiin Tampereen puistoista, palveluiden parista ja erilaisten kontaktien kautta. Selvitys keskittyi päihderiippuvaisten kokemuksiin julkisten palvelujen puolella.
Selvityksessä ilmeni vakavia puutteita ja rikkeitä palveluissa. Kontulan mukaan tietoa päihderiippuvuudesta tulisi Tampereella lisätä, ja hoitoon hakeutuminen pitäisi tehdä helpommaksi. Nuiva kohtelu ja epäilevä suhtautuminen palvelujärjestelmässä koettiin selvityksen mukaan loukkaavana.
Syrjintäkokemukset hoidossa tai palveluissa eivät ole poikkeuksellinen ilmiö, eivätkä ne rajoitu vain Tampereeseen.
– Suomalaisessa yhteiskunnassa on totuttu eräänlaiseen alistamiseen ja ylhäältä päin tulevaan ohjailuun. Kutsuisin tätä piilofasismiksi. Tämä ei tietenkään voi toimia, kun puhutaan sairauden hoidosta ja ihmisten kohtaamisesta.
Päihderiippuvuuden leima pysyy
Stigmalla eli häpeäleimalla tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimautumista. Stigmatisoitu ihminen tuntee omasta tilanteestaan häpeää, mutta myös ulkoapäin tulevaa syrjintää sekä välttelyä.
– Päihderiippuvaiset eivät ole osa meidän pikkuporvarillista yhteiskuntaamme. Heitä ei haluta täysivaltaisesti nähdä tai ottaa mukaan, mikä johtaa siihen, että heidän äänensä ei kuulu.
Kontulan näkemyksen mukaan stigma ohjailee päihderiippuvaisten kohtelua.
– Päihderiippuvaiset ovat erittäin altis ryhmä erilaiselle syrjinnälle, koska he ovat jo marginaalissa. He eivät juuri valita mihinkään, koska henkilökohtaiset voimavarat menevät usein arkisiin asioihin. Ei oman oikeusturvan edistämiseen.
Hoitoalan rikkeistä Kontula ei syytä henkilökuntaa. Vika on ylemmässä virkaportaassa.
– On ongelma, kun tehdään ohjeistuksia alemmalle portaalle, mutta ylempänä ei omata mitään käytännön tason ymmärrystä päihdesairauksista. Tämä hierarkkinen järjestelmä ei jousta eikä palvele heikoimpia.
Ongelmiin pureuduttava sisältäpäin
Miksi ongelmiin ei puututa, kun niitä havaitaan?
Kontula pohtii sosiaali- ja terveysalalla vallitsevaa kulttuuria, jossa omia toimintatapoja tai ohjeita ei kyseenalaisteta. Hänen näkemyksensä mukaan se on olennainen osa sosiaali- ja terveysalaa.
– Moni asia korjautuisi itsekseen, jos ongelmakohtiin pureuduttaisiin sisältäpäin. Hoitohenkilökunta näkee systeemissä ongelmia, mutta monet eivät silti taistele. Suomessa ei pidetä luonnollisena laajempaa työtapojen sekä rakenteiden kyseenalaistamista. Kuitenkin sen pitäisi olla osa ammattia jo koulutuksesta lähtien. Hierarkkiselle kulttuurille kumartelu on ongelmallista.
Suomessa on kamppailtu kauan päihteisiin liittyvien kansanterveydellisten kysymysten parissa. Kontula on pettynyt eritoten päihdesairauksia käsittelevän opetuksen suppeuteen sosiaali- ja terveysalalla.
– On suomalaiselle sosiaali- ja terveysalalle häpeä, jos ammatin voi saada ilman syventymistä riippuvuuksiin tai päihdeongelmiin. Yksinkertaisesti sosiaalialan työtä on mahdotonta tehdä ilman, että uransa aikana törmäisi tavalla tai toisella päihdeongelmiin.
Kontulan mielestä päihdepalveluihin tulisi satsata. Tehostaminen sekä palveluiden hajauttaminen ei kannata taloudellisesti.
– Jokainen vähänkään asiaan perehtynyt ymmärtää, että laadukkaasti toteutettu yksilöllinen päihdehoito ja nopea reagointi säästävät rahaa. Eivät kuluta sitä.
Anna Kontula, Tim Aleskerov ja Ronja Neuvonen: Tampereen päihdepalvelut päihderiippuvaisen silmin. Sosiaaliasema X ry 2020
uutiskirje 