Duunari on aina palkkansa ansainnut. Kun työehdoista sovitaan, siinä on on aina kaksi osapuolta eli työnantajan ja työntekijän edustaja sopimassa asioista.
Palkasta voisin todeta, vaikken itse olekaan ahtaaja, että palkkaperusteena on taulukkopalkka. Sen päälle tullevat lisät eli ylityö, viikonloppu ynnä muut. Se tarkoittaa, että palkka suurenee mitä enemmän työtä tekee.
Siitäkö pitäisi olla kateellinen? Ei todellakaan.
Mitä tulee muihin vaatimuksiin niin pidän oikeutettuna taistella niiden puolesta, jotteivät työt menisi vuokratyöfirmoille. Työn pitää olla vakituinen. Ahtaajien ajama muutosturva pitäisi saada kaikille aloille.
Suomessa on liian halpaa irtisanoa työntekijä. Muistakaatte myös että yt-neuvottelu on työnantajan helpoin ja halvin tapa päästä työntekijästä eroon. Siinä ei työntekijäpuoli voi tehdä muuta kuin seurata, että lain kirjainta noudatetaan.
Työnantajapuolella on palattu ajassa kauas taaksepäin. Se on röyhkeää ja käskyvaltaista käytöstä. Omistajat vain jakelevat osinkoja, kun duunaria potkitaan. Mikään ei enää riitä.
Missä on omistajan vastuu tänä päivänä? Omistajana mielestä vain työntekijäosapuolen kuuluu kantaa vastuu.
Mitä enemmän ahtaaja tekee töitä, sitä enemmän hän maksaa Suomelle veroa. Näinä päivinä tarvitsemme solidaarisuutta työntekijäosapuolta kohtaan.
EK on tässäkin tapauksessa sitonut työnantajan kädet neuvotteluissa. Sama taho, joka ei halua sopia, huutaa nyt, että 100 miljoonaa euroa päivässä tulee tappioita.