Hystereesi ja tulevaisuusinvestoinnit. Siinä kaksi sanaa, joita ei olisi uskonut kuulevansa hallituksen talouspolitiikan valmistelun yhteydessä. Tähän asti ne kaksi ovat olleet ”kipeitä” ja ”leikkauksia”.
Hystereesin eli polkuriippuvuuden nosti viime kuussa esiin STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà, ja tulevaisuusinvestointeihin hallitus nojautui vahvasti jo aloittaessaan.
Tätä kirjoitettaessa hallituksen kehysriihi ei ole edes alkanut, eikä sen lopputulosta kannata tässä ennakoida. Riihen alla hallituksen vasemmisto oli koronasta huolimatta suuntautumassa tulevaisuuteen edelleen investointien kautta.
Ilmapiiri on muuttunut täydellisesti. Kolmisenkymmentä vuotta talouskeskustelua hallitsivat ”talousviisaat”, jotka arvotettiin sitä viisaammiksi, mitä ikävämpiä asioita he esittivät. Vaihtoehtojen esittäjät leimattiin foliohatuiksi.
Konsensuksen murtuminen näkyy hallituksen valmistelun lisäksi Ekonomistikoneen tuoreimmissa maanantaina julkaistuissa tuloksissa. Vain puolet ekonomisteista oli sitä mieltä, että julkista taloutta tasapainottavat toimet tulee aloittaa jo tällä vaalikaudella. 13 prosenttia oli vastaan ja peräti 37 prosenttia ei osannut sanoa.
Talouskeskustelun monipuolistumisen uranuurtajia olivat Kansan Uutisten nykyiset kolumnistit Jussi Ahokas ja Lauri Holappa. He kirjoittivat Raha ja talous -blogissaan muun muassa uuskeynesiläisyydestä ja kannattivat elvytystä finanssikriisistä selviytymiseksi. Blogin aktiivinen vaihe kesti vuoteen 2017 saakka.
Silloin talouskuri oli ”ainoa vaihtoehto” ja työllisyydessä hyväksyttiin vain työvoiman tarjontaan liittyvät toimet – siis työttömien rankaiseminen tavalla tai toisella.
Nyt on toisin.
”En todellakaan olisi uskonut, että jo hallituksen puoliväliriihessä keskustelu alkaa rakentua talouden kysyntätekijöiden ympärille ja siihen, millaisia pitkän aikavälin vaikutuksia elvyttävällä finanssipoliittisella linjalla voi pidemmän päälle olla”, Ahokas kirjoitti Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeessään sunnuntaina.
Talouspoliittisessa keskustelussa on nyt relevanttia esittää tällaisia kysymyksiä:
Kuinka paljon EU:ssa ja Suomessa koronasta jää sosiaalista velkaa? Miten se on vaikuttanut eriarvoisuuteen? Ketkä työllistyvät kriisin jälkeen? Miten tuleva talouskasvu jakaantuu?
Niitä esitti SAK:n ekonomisti Anni Marttinen äsken Vapaus valita toisin -yhdistyksen kehysriihtä ennakoivassa tilaisuudessa.
Onhan noita saanut ennenkin muun muassa juuri finanssikriisin yhteydessä kysellä. Vastauksia ei kuitenkaan saatu, koska ainoa tie oli kaikkivoipa vyönkiristys ja ”valitettavat mutta välttämättömät sopeutustoimet”.
Ei ilmapiiri automaattisesti muuttunut. Tienraivaajien lisäksi siihen tarvittiin ennen kaikkea oikea vaalitulos ja sellainen hallituspohja, jolla on rohkeutta katsoa kauemmas. Perussuomalaisten ja kokoomuksen oppositiopolitiikasta tiedämme, että jos ne olisivat hallituksessa, nyt puhuttaisiin leikkauslistoista ja veronkevennyksistä.
Niistä puhutaan kahden vuoden kuluttua, jos tämä hallitus ei onnistu kannatuksensa säilyttämisessä.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten politiikan toimittaja
uutiskirje 