Kapitalistitkin tunnustavat nyt kapitalismin kriisiytymisen
Poliittisen taloustieteen klassikkona Karl Marx on tuskin koskaan menettänyt ajankohtaisuuttaan. Nykyinen finanssikriisi tekee hänet kuitenkin entistäkin ajankohtaisemmaksi.
Kansaneläkelaitoksen erikoistutkijana työskentelevä tohtori Pertti Honkanen muistuttaa, että Marx korosti kapitalismin kriisialttiutta. Ironista nykytilanteessa on Honkasen mielestä se, että kapitalistit itse puhuvat talousjärjestelmän romahtamisen uhasta, kun taas marxilaiset yleensä välttävät sellaisen ennustamista.
– Kriisi, joka on ollut päällä ja jota on pankkitukisysteemeillä yritetty ratkaista, on ollut ilmeisen vakava. Vakavasti otettavat henkilöt puhuvat romahtamisen uhasta, joka on nyt ilmeisesti onnistuttu väistämään.
Tutkija Olli-Pekka Moisio Jyväskylän yliopistosta jatkaa, että Marxin teksteistä voi lukea suoranaisia varoituksia finanssimarkkinoiden kriisiytymisestä.
– Jos ajattelee Marxin ja Pierre-Joseph Proudhonin välistä kiistaa rahan luonteesta, niin siinä Marx ihan suoraan argumentoi spekulaatiorahaa vastaan. Nyt tunnemme maailmantaloudessa sen haittavaikutukset.
Nykyinen kriisi alkoi katteettomien asuntolainojen myöntämisestä Yhdysvalloissa, mutta spekulaatio finanssimarkkinoilla on levittänyt sitä edelleen.
– Ongelma on laajentunut sen takia, että roskalainoista on tehty johdannaisia. Lainoja on arvopaperistettu, ja arvopapereihin ovat sijoittaneet myös eurooppalaiset pankit varojaan. Se on hyvin mutkikas vyyhti, selittää Honkanen.
Kapitalistitkin
haluavat sääntelyä
Moision mukaan Marxin analyysi kapitalismista on nyt ajankohtaisempi kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, jolloin taloutta säädeltiin enemmän ja kansallisvaltioiden asema oli vahvempi. Marx nimittäin painotti erityisesti kapitalismin maailmanlaajuisuutta, maailmantalouden levittäytymistä ja uusien alueiden valloittamista.
– Tilanne alkoi kärjistyä 1970-luvun loppupuolelta lähtien, kun säätelymekanismeja alettiin systemaattisesti purkaa. Marxin kuvaus toimii nyt monelta osin huomattavasti paremmin kuin silloin ja jopa paremmin kuin Marxin aikana.
– Marx-tutkijat Wolfgang ja Fritz Haug ovat puhuneet Marxin ja Engelsin enkeliperspektiivistä eli että he olisivat ennakoineet sellaisia tuotantosuhteita, joita ei ollut vielä olemassa. Se oli tarkkanäköistä teoretisointia.
Millaisia sitten olisivat marxilaiset lääkkeet nykyiseen kriisiin?
– Nythän kapitalistit itse tunnustavat, että tarvitaan valtion sääntelyä. Joudutaan palaamaan jossain määrin säädeltyihin rahamarkkinoihin. Valtiot ovat jo tulleet mukaan pankkien omistajiksi monissa maissa. Ainakin tällaista sääntelyä tarvitaan, vastaa Honkanen.
Hän muistuttaa, että sääntely ei kuitenkaan poista kriisin keskeistä taustaongelmaa: suuria tuloeroja, jotka Yhdysvalloissa johtivat asuntolainakriisiin.
– Ja varmasti kriisillä on sosiaalisia seurauksia, työttömyyttä ja säästöjen menetystä. Tähän auttavat melko perinteiset keynesiläisetkin reseptit, erityisesti pienituloisen väestön kulutuskysynnän lisääminen.
Käsikirjoitukset
tarkentavat kuvaa
Viikonloppuna Helsingissä järjestettävässä kansainvälisessä Marx-symposiossa Honkanen alustaa Marxin Pääoman esitöistä ja Moisio Marxin Taloudellis-filosofisista käsikirjoituksista.
Pääoman esitöihin kuuluu Grundrisse (suomennettu nimellä Vuosien 1857-1858 taloudelliset käsikirjoitukset) sekä laajat tuhansien sivujen käsikirjoitukset vuosilta 1861–1867.
– Niiden merkitys on siinä, että ne tarkentavat joiltakin osin kuvaa Marxin teoriasta ja sen syntyhistoriasta. Myös monista yksittäisistä kysymyksistä saadaan monipuolisempi ja ristiriitaisempi kuva. Silloin kun Marxin tuotannosta tunnettiin hyvin pieni osa, siitä tehtiin usein vähän liian äkkipikaisia johtopäätöksiä, Honkanen sanoo.
– Käsikirjoitukset kiinnostavat ensisijaisesti tutkijoita, mutta uskon että seminaarissa saadaan esille myös laajemmin vasemmistolaista väkeä kiinnostavia näkökohtia. Aineisto on suurelta osin varsin uutta. Viime vuosinakin on julkaistu esimerkiksi Pääoman toiseen ja kolmanteen osaan liittyviä käsikirjoituksia tuhansia sivuja lisää. Moni ei ole vielä ehtinyt edes tutkia, mitä iloa niistä meille on.
Esimerkiksi Marxin kriisiteoria ei ollut näiden käsikirjoitusten valossa niin yksioikoinen kuin millaisena se usein esitetään. Yksinkertaisen näkemyksen mukaan kriisit johtuivat työväenluokan kulutusmahdollisuuksien alhaisuudesta, mikä aiheutti tuotannon ja kulutuksen välistä epäsuhtaa. Lääke tähän olisi kulutustason nostaminen, mikä näin palvelisi myös kapitalistien intressejä.
– Jos tutkitaan Marxin kirjoituksia tarkkaan, sieltä löytyy kohtia, joissa Marx polemisoi tällaista hieman karkeaa käsitystä vastaan. Hän sanoo, että alikulutusteoria on ehkä osittain oikea, mutta huomauttaa, että onhan rikkaiden ylellisyyskulutuskin kulutusta, joka pitää yllä tuotantoa. Orjaplantaaseilla plantaasinomistajien kaupankäynnin mahdollisuus ei ollut riippuvainen neekeriorjien kulutustasosta, vaan siihen vaikuttivat muut tekijät.
Vieraantumisteoria
puhuttelee yhä
Moisio sanoo nostavansa Taloudellis-filosofisista käsikirjoituksista esille erityisesti Marxin vieraantumisteorian.
– Se tuntuu tässä ajassa puhuttelevalta. Olemme jollakin tavalla vieraantuneet ihmisyyteen sisältyvästä vastuusta, todellisista ihmisyyteen liittyvistä tarpeista. Tähän liittyy itsemme esineellistäminen ja ihmissuhteiden näkeminen vain vaihtosuhteina ja esineellisinä suhteina.
Moisio myöntää, että Marx itse olisi saattanut kritisoida ihmisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja moraalisista tunteista puhumista porvarillisena filosofiana. Hän korosti objektiivisiin intresseihin perustuvaa luokkataistelua arvojen ja moraalin sijasta.
– Tulkitsisin kuitenkin, että Marxilla on pohjalla perusinhimillisen moraalisen tunteen teoria, joka varmasti periytyy hänelle viime kädessä Adam Smithiltä, jota hän tunnetusti arvosti hyvin paljon.
Monialaisuus
paremmin esiin
Viikonlopun symposiumin otsikkona on ”Muuttuva Marx-kuva”. Miten Marx-kuva sitten on muuttumassa?
Moision mukaan Marxia luetaan nyt aiempaa monipuolisemmin, ei enää pelkästään voimakkaan poliittisen sitoutumisen merkeissä.
– Marxia voi lähestyä myös filosofina, joka oli kiinnostunut tarkastelemaan kohdettaan, esimerkiksi Pääomassa pääoman perustalle rakentuvaa tuotantomuotoa. Siinä oli perifilosofinen lähtökohta päästä ilmiöiden ”taakse”.
– Toisaalta talousteoreettisesti painottunut luenta on saanut oman asemansa, mutta ei enää määräävän aseman, vaan nyt yritetään katsoa monia muitakin teemoja, mitä Marxin tuotannossa on. Kyse ei välttämättä ole sisällöllisestä muutoksesta, vaan tavasta, jolla Marxin tuotantoa lähestytään. Sen monialaisuus tulee paremmin näkyville.
Väistyykö
uusliberalismi?
Sekä Moisio että Honkanen toteavan Marx-tutkimuksen olleen nousussa ja jonkin aikaa. Kumpikin myös uskoo finanssikriisin lisäävän entisestään tutkijoiden intoa tarttua Marxiin.
– Sykli on yleensä sellainen, että kapitalismin kriisit aina vähän virkistävät marxilaisia. Niin kävi 1930- ja 1970-luvullakin, Honkanen muistuttaa.
Kriisien poliittiset seuraukset olivat kuitenkin toisenlaisia. 1930-luvulla nousi keynesiläinen talouspolitiikka, jossa tosin oli marxilaisille mieleisiä piirteitä, ja 1970-luvulla uusliberalismi.
Honkanen arvioi, että nyt jyrkin uusliberalismi on menettänyt suosiotaan, kun heikosti säädeltyjen finanssimarkkinoiden seuraukset ovat tulleet näkyville.
– Mutta se tuskin merkitsee sitä, että uusliberalismi muilla alueilla kovin paljon väistyisi. Kyllä kai yksityistämistä, veroalennuspolitiikkaa ja muuta vastaavaa aiotaan jatkaa, hän varoittaa.
Jatkuva valppaus ja aktiivisuus on siis tarpeen vasemmistossa ja kansalaisyhteiskunnassa.
Muuttuva Marx-kuva -seminaari Helsingissä Hotelli Arthurin auditoriossa, Vuorikatu 19, lauantaina 25.10. klo 14–20 ja sunnuntaina 26.10. klo 9.30–15. Vapaa pääsy. Ohjelmaan voi tutustua internet-osoitteessa www.marx-seura.kaapeli.fi.
uutiskirje 
