Imperiumin lonkerot yltävät maapallon joka kolkkaan
Viime Viikkolehdessä tehtiin perusteellinen katsaus maailmanjärjestelmässä käynnissä olevaan muutokseen. Lehdessä, niin kuin parhaillaan eri puolilla maailmaa, pohdittiin sitä, ovatko maailman voimasuhteet muuttumassa ja nimenomaan Yhdysvaltain tappioksi.
Epäilevimmin Yhdysvaltain aseman heikkenemiseen suhtautunut Suomen Pankin Pekka Sutela perusteli kantaansa muun muassa maan sotilaallisella ylivoimalla.
– Vaikka olisikin syntymässä moninapainen maailma, niin kyllä tämä yksi napa tulee olemaan ylivoimaisen vahva vielä kauas tulevaisuuteen, Sutela sanoi.
Yhdysvallat onkin sotilaallisesti läsnä lähes kaikkialla maapallolla. Maan puolustusministeriön Pentagonin julkaisemien virallistenkin tietojen mukaan sillä on 761 sotilastukikohtaa eri puolilla maailmaa.
Ne ovat siellä tietysti eri maiden hallitusten luvalla ja myötävaikutuksella. Mutta monissa tapauksissa kansalaiset näkisivät naapureinaan mieluummin muita kuin amerikkalaisia sotilaita raskaine kalustoineen.
Virallinen luku
ei koko totuus
Imperialismi on määritellyt vuosisatojen ajan valtioiden välisiä suhteita, mutta Yhdysvaltain sotilasmahdista huolimatta se saattaa nyt olla lähellä tiensä päätä.
Näin arvioi amerikkalaisesta imperiumista kriittisen kirjasarjan kirjoittanut Kalifornian yliopiston emeritusprofessori Chalmers Johnson (katso Yhdysvallat varustelee itsensä hengiltä, Viikkolehti 22.2.2008) Mother Jones -lehteen kirjoittamassaan arviossa.
761 ulkomaista sotilastukikohtaa on painava argumentti toiseen suuntaan, mutta Johnson perustaa väitteensä siihen, että Yhdysvaltain sotilaallinen pullistelu nostattaa kasvavaa vastarintaa eri puolilla maailmaa.
Luku 761 on peräisin Pentagonin julkaisemasta uusimmasta vuosiraportista Base Structure Report, tukikohtien rakenneraportti. Se ei suinkaan ole koko totuus Yhdysvaltain sotilaallisesta käsivarresta. Julkisista tiedoista puuttuvat maan tiedusteluasemat sekä sellaiset sotilastukikohdat, joista niiden isäntämaat mieluummin vaikenevat. Sellaisia on ainakin Israelissa, Kosovossa ja Jordaniassa.
Virallisiin lukuihin eivät kuulu myöskään tukikohdat sota-alueilla, käytännössä Irakissa ja Afganistanissa. Washington Postin mukaan Irakissa oli 106 amerikkalaistukikohtaa vuonna 2005. Suurimmat tukikohdat ovat käytännössä amerikkalaisia kaupunkeja, jotka vain sijaitsevat toisen valtion alueella.
Viime joulukuussa yli puoli miljoonaa, 510 927, amerikkalaissotilasta oli sijoitettu 151 maahan. YK:ssa on edustettuina 192 valtiota.
Kylmän sodan aikana Yhdysvalloilla oli enimmillään 1 014 ulkomaista sotilastukikohtaa vuonna 1967.
Satelliitteja kuin
Neuvostoliitolla
Nykyaikaisia imperiumeja tutkinut brittihistorioitsija Eric Hobsbawm on luonnehtinut Yhdysvaltain ympäriinsä levittämää maailmanvaltaa koloniaalisen sijaan satelliitti- tai myöntyväisten valtioiden järjestelmäksi. Siinä mielessä Yhdysvallat toimii hänen mukaansa kuin Neuvostoliiton imperiumi toisen maailmansodan jälkeen.
Yhdysvaltain imperiumi nousi nopeasti toisen maailmansodan ja Korean sodan jälkeen. Maa jäi muun muassa Saksaan (nyt 265 tukikohtaa, 57 000 sotilasta), Italiaan (83 ja 9 700), Japaniin (124 ja 33 000) sekä Etelä-Koreaan (87 ja 26 000). Sodan voittajiin ja Yhdysvaltain liittolaisiin lukeutuneessa Britanniassa 45 tukikohtaan on sijoitettu 9 600 sotilasta.
Kulutuksen
turvaamista
Chalmers Johnson väittää, ettei Yhdysvallat ole sotilaallisesti läsnä kaikkialla maailmassa turvallisuutensa takia. Armeija voidaan yhtä hyvin lähettää tarvittaessa sotimaan ilmateitse kotimaasta käsin, samoin ilmassa tankattavat pommikoneet pommituslennoille.
Johnsonin mukaan varsinaisena tarkoituksena onkin näyttää Yhdysvaltain kaikkialle ulottuvaa mahtia sekä vahvistaa ilmiötä, jota on kutsuttu kulutuksen imperiumiksi; amerikkalaiset muodostavat maailman väkiluvusta viisi prosenttia, mutta kuluttavat neljänneksen sen resursseista, öljystä muun muassa.
”Imperiumimme on olemassa, jotta voimme kuluttaa suuremman osan maailman varallisuudesta kuin meille kuuluu ja estää muita kilpailemasta kanssamme siitä, että he saisivat heille oikeudenmukaisesti kuuluvan osan”, Johnson kirjoittaa.
Menetetty
maine
Mutta nyt hänen mukaansa tuo imperiumi saattaa siis olla tulossa tiensä päähän samalla tavalla kuin kaikki imperiumit ovat lopulta tulleet. Chalmers Johnsonin mukaan syynä on lisääntyvä vastarinta Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa kohtaan vähän kaikkialla.
Johnson ei perusta näkemystään pelkästään omiin uumoiluihinsa, vaan esimerkiksi edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan heinäkuussa julkaisemaan raporttiin, jossa pohdittiin syitä maan maineen romahdukselle. Suorasukaisessa analyysissä syiksi löydettiin sota Irakissa, maan tuki erilaisille tyrannihallituksille, maan puolueellinen suhtautuminen Israel-Palestiina -konfliktiin sekä kidutuksen käyttö politiikan jatkeena.
Etelä-Amerikka
pitkälti menetetty
Eniten maineen menetys on aiheuttanut Yhdysvalloille vahinkoa Latinalaisessa Amerikassa, jossa sitä vastustetaan vihamielisesti tai suhtautuminen on ainakin epäluuloista. Näin on ollut siitä lähtien Venezuelan, Kuuban ja Bolivian kaltaisten maiden lisäksi muun muassa Argentiinassa, Chilessä ja Guatemalassa, kun Yhdysvaltain viime vuosisadalla antama tuki alueen diktaattoreille, kuolemanpartioille, katoamisille ja työläisten oikeuksia sortaville äärioikeiston johtajille on tullut ilmi.
Amerikkalaiset ovat tervetulleita enää Kolumbiaan, Salvadoriin ja Hondurasiin sekä varauksella Peruun.
Tällä hetkellä ”anti-amerikkalaisuus” on nousussa Paraguayssa, johon on huhujen mukaan suunnitteilla Yhdysvaltain sotilastukikohta.
Ecuadorissa maa on saamassa lähtöpassit vuonna 1999 kymmeneksi vuodeksi vuokraamastaan Eloy Alfaron lentotukikohdasta. Silloin tukikohta perustettiin huumeiden salakuljetuksen pysäyttämiseksi. Vuoden 2001 syyskuun jälkeen siitä on kuitenkin kasvatettu suuri vakoiluasema.
Ecuadorin presidentti Rafael Correa ilmoitti vuonna 2006, ettei vuokrasopimusta jatketa marraskuun 2009 jälkeen ellei Yhdysvallat vastavuoroisesti vuokraa Ecuadorille sotilastukikohtaa Miamista.
Eloy Alfaron tukikohta onkin tarkoitus vuokrata vuoden kuluttua Kiinalle kaupalliseen käyttöön.
Eteläiseen Peruun Yhdysvallat lähetti viime heinäkuussa tuhat sotilasta kaivamaan kaivoja ja tekemään terveydenhoitotyötä. Harmittomalta näyttävä hyväntekeväisyys on kuitenkin nostattanut mielenosoituksia, koska monet perulaiset katsovat Yhdysvaltain vain valmistelevan maaperää sotilastukikohdan perustamiselle.
Mielenosoituksia
Aasiasta Eurooppaan
Anti-amerikkalaisuus ei ole nousussa vain Latinalaisessa Amerikassa. Sotilastukikohtien tuottamat ympäristöongelmat ja sotilaiden rankaisematta jäävät rikokset ovat nostattaneet vastarintaa myös Etelä-Koreassa ja Japanissa.
Italiassa nähtiin suuria mielenosoituksia vuonna 2006, kun tuli ilmi, että Vicenzan kaupungin 6 000 sotilaan tukikohtaa ollaan laajentamassa Saksasta siirrettäviä sotilaita varten.
Tshekin ja Puolan kanssa Yhdysvallat on sopinut ohjusten torjuntajärjestelmän perustamisesta, mutta Tshekissä sopimus on ratifioitava vielä parlamentissa. Sen on otettava huomioon, että enemmistö maan kansalaisista vastustaa hanketta.
Kesäkuussa julki tuli hanke, jonka mukaan Yhdysvallat on painostanut Irakia hyväksymään 58 pysyvän tukikohdan jäämisen alueelleen senkin jälkeen, kun armeija joskus vetäytyy maasta.
Maineensa menetyksen lisäksi toinen kysymysmerkki on, kuinka kauan raskaasti velkaantunut Yhdysvallat enää pystyy pitämään yllä tällaista sotakoneistoa.
uutiskirje 